Matka | Pyhiinvaelluksesta on tullut ilmiö, ja siksi Suomessakin elvytetään vanhoja reittejä ja luodaan uusia – "Mietin aluksi, kuuluuko tämä luterilaisille ollenkaan", pappi ja tietokirjailija Kaisa Kariranta sanoo

Pyhiinvaellukset vetävät hengellisyydestä ja historiasta kiinnostuneita.

Jossain Lahden ja Keravan välillä pyhä kosketti. Kaisa Kariranta oli rahan puutteen vuoksi joutunut jättämään ulkomaille suunnitellun matkan väliin ja taivalsi sen sijaan omaa reittiään vanhan Lahdentien vartta.

– Se oli niin puuduttavaa, että en ehtinyt ajatella mitään yleviä. Ryhdyin miettimään omia Facebook-kavereitani ja eli kirkon kielellä esirukoilin. Se tuntui tärkeältä ja pyhältä, pappi ja tietokirjailija muistelee oman pyhiinvaeltajan uransa merkittävintä kokemusta.

Pyhiinvaeltaminen on viime aikoina noussut niin suureen suosioon, että voidaan puhua ilmiöstä. Esimerkiksi kristikunnan tunnetuimman pyhiinvaelluksen Espanjan Santiago de Compostelaan päättyvän reitin vuosittaiset vaeltajamäärät ovat 2000-luvulla nousseet noin 50 000:sta 350 000:een vuonna 2019.

Myös suomalaisten kiinnostus on herännyt. Ulkomailla tapahtuvan pyhiinvaeltamisen lisäksi Suomessa elvytetään keskiaikaisia reittejä ja luodaan uusia.

Pyhiinvaeltaminen eli pyhille paikoille matkustaminen tunnetaan kaikissa maailmanuskonnoissa. Tässä jutussa keskitytään kristillisestä perinteestä lähtevään toimintaan.

Yhdistävä tekijä on sellainen pysähtymisen ja irtioton kaipuu.

Annastiina Papinaho

– Tyypillistä pyhiinvaeltajaa on vaikea kuvailla. Osaa kiinnostaa keskiaika ja kulttuurihistoria, toisia luonnossa tapahtuva oman hengellisyyden hoitaminen. Toisille tärkeitä ovat ekologiset arvot, kuten lähialueilla matkailu. Ehkä yhdistävä tekijä on sellainen pysähtymisen ja irtioton kaipuu, sanoo pyhiinvaellustoiminnan projektipäällikkö Annastiina Papinaho Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulista.

Turun kaupungin ja koko evankelis-luterilaisen kirkon yhteisen pyhiinvaellushankkeen tavoitteena on vahvistaa suomalaisia pyhiinvaelluksia, tukea pyhiinvaellustoimijoita ja luoda alalla verkostoa.

Osana hanketta Turkuun perustettiin kesällä Suomen ensimmäinen pyhiinvaelluskeskus.

– Haluamme kertoa, mitä pyhiinvaellus on tänä päivänä. Kuka tahansa voi lähteä pyhiinvaellukselle, Papinaho sanoo.

Viime syksynä alkaneen uuden, opetus- ja kulttuuriministeriön tukeman merkityksellisen matkailun verkostokoordinointihankkeen tavoitteena on myös pyhiinvaellusten tuotteistaminen.

Reittien varrella tarvitaan tietenkin majoitus- ja ruokapalveluita mutta myös tavaroiden kuljettamista, opastuspalveluita tai vaikka sähköpyörien vuokrausta.

Suomessa pyhiinvaeltaminen käytännössä loppui uskonpuhdistukseen. Nyt käynnissä olevassa renessanssissa esille nostetaan keskiaikaisia reittejä, kuten Pyhän Henrikin tietä.

– On tärkeää muistaa, että Suomessakin on historiallisia reittejä. Ne kertovat historiasta ja siitä, miten olimme jo keskiajalla linkittyneet eurooppalaisiin reitteihin, Papinaho sanoo.

Näiden lisäksi luodaan kokonaan uusia reittejä, joilla on kuitenkin pohjaa historiassa. Esimerkiksi Savonlinnasta länteen kulkeva Pyhän Olavin mannerreitti kulkee pyhimyksen mukaan nimettyjen kirkkojen kautta.

– Pyhiinvaellus on aikaisemminkin ollut ajassa elävä ilmiö.

Kolmas ryhmä ovat kokonaan uudet reitit, jotka saattavat viedä vaikkapa hienolle maisemapaikalle.

Protestanttisissa kirkoissa, joihin Suomen evankelis-luterilainen kirkko kuuluu, korostetaan uskon merkitystä tekojen ja rituaalien sijaan. Luterilaisen kirkon sisällä suhtautuminen pyhiinvaelluksiin on kuitenkin muuttunut viime aikoina.

– Mietin itsekin aluksi, kuuluuko tämä luterilaisille ollenkaan, Kaisa Kariranta sanoo.

Pyhiinvaelluksille on hänen mielestään aito tarve.

– Luterilaisen kirkon sisällä on havahduttu siihen, että tarvitaan myös ruumiillista ja aistillista uskonnonharjoittamista. Koko ruumiin rukous on tullut tärkeämmäksi. Sama asiaa ajaa vaikkapa kristillinen jooga.

Uskonpuhdistaja Martti Luther teki nuorena yli tuhannen kilometrin pyhiinvaelluksen Nürnbergista Roomaan. Perillä hän tyrmistyi kaupallisuudesta ja arvosteli myöhemmin pyhiinvaelluksia kovin sanoin.

– Hän puhui nimenomaan siitä kulttuurista, jossa pyhiinvaellus määrättiin syntien sovitukseksi. En itse lähde pyhiinvaellukselle sovittamaan mitään vaan kohtaamaan pyhää, Kaisa Kariranta sanoo.

Kolme vinkkiä

Suomalaisia pyhiinvaellusreittejä

Pyhän Olavin mannerreitti

Savonlinnasta Turkuun vievä reitti seuraa Pyhän Olavin mukaan nimettyjä paikkoja. Reitti on osa pohjoismaista Trondheimiin päättyvää Pyhän Olavin reitistöä.

Pyhä Olavi oli kristinuskoon kääntynyt Norjan kuningas viime vuosituhannen alussa. Pyhimykseksi katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa julistettu kuningas vaikutti vahvasti kristinuskon leviämiseen Pohjoismaissa. Pyhän Olavin hauta sijaitsee Trondheimissa.

Jaakontie

Hämeenlinnan Rengosta Turun Rymättylään vievä Jaakontie on Espanjan Santiago de Compostelaan päättyvän pyhiinvaellusreitin pohjoisin osa. Historiallinen reitti on samalla tuutulaulusta tuttu hämäläisten Härkätie.

Jaakko tai Santiago oli Jeesuksen opetuslapsi Jaakob. Hänet mestattiin nykyisen Israelin alueella. Perimätiedon mukaan hänen jäännöksensä ovat Galician pääkaupungissa Santiago de Compostelassa.

Pyhän Henrikin tie

Turusta Kokemäelle vievä Pyhän Henrikin tie on Suomen vanhin pyhiinvaellus. 1200-luvulla perustettu reitti seuraa pyhimykseen legendoissa liitettyjä paikkoja ja vierailee myös Köyliöjärvellä, jossa Henrik legendan mukaan kohtasi loppunsa.

Pyhä Henrik on katolisessa kirkossa Suomen taivaallinen suojelija. Hänen olemassaolostaan ei ole pitäviä historiallisia todisteita.

"Pyhiinvaellus on vanhinta turismia"

Pyhiinvaeltamisen historia lienee yhtä vanha kuin uskontojen ylipäänsä.

– Voisi sanoa, että pyhiinvaellus on vanhinta turismia, sanoo teologian tohtori ja uskontotieteilijä Mari Rahkala-Simberg.

Pyhiinvaeltajilla ei aiemminkaan ollut pelkästään uskonnollisia motiiveja. Kyseessä oli myös yhteiskunnallisesti hyväksytty tapa päästä matkailemaan.

– Tämä pätee varsinkin naisiin. Esimerkiksi Bysantin historiassa naiset lähtivät yksin tai porukalla pyhiinvaellukselle vaikka johonkin luostariin. Samalla matkaan mahtui paljon muutakin.

Kristinuskon sisällä suhtautuminen pyhiinvaeltamiseen vaihtelee. Katolisessa kirkossa sillä on vahva asema. Pyhiinvaellus saatetaan nähdä hyvityksenä jostain teosta. Uskova voi myös luvata tekevänsä pyhiinvaelluksen vastineeksi rukoukseen vastaamisesta.

– Ei siellä suoraan ajatella, että sillä taivaspaikka aukeaa. Ihmiset kuitenkin ajattelevat, että sillä voi jotenkin vaikuttaa omaan uskonnollisuuteensa, Rahkala-Simberg sanoo.

Ortodoksisessa kirkossa pyhiinvaeltaminen nähdään arkisempana asiana. Rahkala-Simbergin väitöskirjatutkimus käsitteli pyhiinvaeltamista kreikkalaiseen kaupungissa sijaitsevaan nunnaluostariin.

– Siellä ihminen saattoi sanoa olevansa pyhiinvaeltaja, vaikka hän olisi tullut luostariin naapurista, hän kertoo.

– Katolilaisuudessa myös korostuu usein fyysinen matka ja sen rasitukset. Ortodoksisuudessa kyse on enemmän henkisestä prosessista.

Luterilaisessa kirkossa pyhiinvaeltamisella ei ole virallista asemaa. Kiinnostus on kuitenkin kasvanut viime aikoina.

– Kirkko on jossain määrin lähestynyt uudelleen katolisia juuriaan. Tähän vaikuttaa myös kirkon sisällä toimiva ekumeeninen (kristittyjen yhtenäisyyttä korostava) liike.

Rahkala-Simberg näkee pyhiinvaeltamisen suosion jatkavan kasvuaan. Elintaso nousee eri puolilla maailmaa, ja matkustaminen on ylipäänsä mahdollista yhä useammalle.

Pyhiinvaeltaminen ei ole myöskään laimentumassa pelkäksi kulttuuri- tai luontomatkailuksi.

– Maallistuminen on oikeastaan vain pohjoismainen ilmiö. Muualla maailmassa uskonnollisuus pikemminkin vahvistuu, hän sanoo.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut