Ihminen pystyy keskittymään yhteen asiaan yhtäjaksoisesti vain parikymmentä minuuttia kerrallaan. Käsillä tekeminen voi auttaa mielenkiinnon säilyttämisessä.
Kun luento alkaa, Maria Aukee kaivaa neuletyön esiin. Fysiikan kaavat painuvat mieleen samalla kun silmukoista muodostuu sukanvarteen värikäs raita toisensa jälkeen.
Vielä parikymmentä vuotta sitten luennoitsija olisi saattanut käskeä opiskelijaa panemaan neuleen pois ja keskittymään luennon aiheeseen. Kyseiseen kehotukseen ei 26-vuotias Aukee kuitenkaan ole opiskeluaikanaan törmännyt kertaakaan.
Nykyään jo valtaosa opetustyötä tekevistä nimittäin ymmärtää, että monien ihmisten oppimista käsillä tekeminen ei suinkaan häiritse vaan päinvastoin edistää.
Alakouluikäisenä joensuulainen Aukee pystyi vielä hyvin keskittymään koulutyöhön. Kun opetus yläasteella muuttui teoreettisemmaksi, ajatukset alkoivat oppituntien aikana yhä useammin karata omille teilleen.
Silloin innokas kuvataideharrastaja huomasi, että piirtäminen auttoi häntä keskittymään opiskeltavaan asiaan.
– Minulla on tallessa luonnoskirjoja, joissa monen piirroksen vieressä on matikan laskuja, Aukee hymähtää.
Etäopetuksessa ja etäkokouksissa vireystason ylläpito on tosi kovilla.
Virpi Kalakoski
Maria Aukee opiskelee Itä-Suomen yliopistossa matemaattisten aineiden opettajaksi. Kimmo Kirves
Neulominen ei häntä vielä peruskoulussa kiinnostanut, mutta lukiossa ja sittemmin yliopistossa neulepuikot ovat löytäneet tiensä luonnoslehtiön rinnalle. Ensimmäistä kaverille tehtyä kaulaliinaa ovat seuranneet lukuisat sukka- ja lapasparit.
– Jos en luennon aikana tee mitään käsilläni, ajatus lähtee harhailemaan. Neuloessa tai piirtäessä ei tule kiusausta viestitellä kaverille tai miettiä kauppalistaa.
Miksi ajatukset alkavat usein esimerkiksi luennon, kokouksen tai puhelun aikana vaellella omia polkujaan? Ja miten toisen asian tekeminen yhtä aikaa auttaa keskittymään eikä häiritse entisestään?
Kun ihminen tekee yhtä ja samaa asiaa pitkän aikaa, eikä tarjolla ole riittävästi virikkeitä, vireystaso laskee. Silloin keskittyminen herpaantuu ja mieli alkaa harhailla, kertoo tutkimuspäällikkö Virpi Kalakoski Työterveyslaitoksesta.
– Yksitoikkoisen asian tekemistä voisi kuvitella helpoksi, mutta todellisuudessa se on yllättävän rankkaa, Kalakoski huomauttaa.
Keskimäärin ihminen pystyy keskittymään yhteen asiaan yhtäjaksoisesti vain parikymmentä minuuttia kerrallaan. Sen jälkeen mieli kaipaa jo vaihtelua, ja jos ympäristö ei sitä tarjoa, ajatukset eksyvät helposti muualle.
Juuri tähän käsillä tekeminen tarjoaa ratkaisun. Useamman asian tekeminen samanaikaisesti tuo aivoille luontaista vaihtelua, jolloin vireystaso pysyy paremmin yllä.
Yksilöllistä on se, millainen tekeminen tukee keskittymistä parhaiten. Tärkeää on riittävä mekaanisuus ja rutiininomaisuus, ettei käsillä tekeminen itsessään vie huomiota varsinaiselta tehtävältä.
Piirteleminen ajatusten harhaillessa on kansainvälisestikin tutkittu ilmiö, Kalakoski kertoo. Sen sijaan luennoilla tai kokouksissa neulominen on pikemminkin suomalainen erityispiirre.
Maria Aukeen mielestä kummallekin on paikkansa. Pelkkä luennoitsijan puheen seuraaminen sujuu häneltä paremmin neuloessa, mutta jos samalla täytyy tehdä muistiinpanoja, piirtäminen on helpompaa.
– Asiat jäävät minulla parhaiten mieleen käsin kirjoittamalla. Varsinkin kemian muistiinpanoissa käytän myös paljon piirroksia ja värejä apuna havainnollistamassa asioita.
Koronapandemiasta seurannut laajamittainen etätyö ja -opiskelu on tuottanut monille aivan uudenlaisia keskittymisen hankaluuksia. Työrauha saattaa etätyössä olla parempi, mutta toisaalta yksin kotona ollessa vireys laskee paljon helpommin kuin koulussa tai työpaikalla, jossa koko ajan tapahtuu jotain.
Maria Aukee hyödyntää piirtämistä myös muistiinpanoissaan. Kimmo Kirves
– Etäopetuksessa ja etäkokouksissa vireystason ylläpito on tosi kovilla. Varsinkin jos käytössä ei ole videokuvaa vaan pelkkä ääni, niin asioiden seuraaminen vaatii paljon enemmän ponnistelua, Virpi Kalakoski selittää.
Kun kokouksesta tai luennolta toiselle voi siirtyä yhdellä klikkauksella, myös niiden väliset pienet palauttavat hetket jäävät pois, mikä on omiaan lisäämään kuormitusta. Silloin korostuu käsitöiden kahtalainen hyöty: samalla kun neulominen ylläpitää vireyttä, se myös rentouttaa ja vie ajatuksia pois ahdistavista asioista.
Kenties viime talven neulebuumi johtuukin osittain siitä, että moni etätyöläinen on löytänyt neulomisesta avun joko keskittymiseen, työstressiin tai molempiin. Ainakin Maria Aukeen neulontaharrastus paisui aivan uusiin ulottuvuuksiin, kun etäluentoihin keskittyminen osoittautui huomattavasti kontaktiopetusta vaativammaksi.
– Ensimmäistä islantilaisvillapaitaani aloin neuloa joulukuun alussa, ja toukokuussa valmistui neljäs, Aukee summaa koronatalven tulokset.
Ahkeran neulojan opiskelua eivät ole hidastaneet edes islantilaisneuleiden moniväriset kirjoneulekuviot.
Ensi keväänä Maria Aukeen on määrä valmistua Itä-Suomen yliopistosta matemaattisten aineiden opettajaksi.
Miten tuleva opettaja suhtautuu ajatukseen oppilaista, joiden oppitunnit menevät neulomisen tai piirtelyn merkeissä?
– Oppilaasta riippuen voisin jopa kannustaa siihen, Aukee arvelee.
Jos hän näkee jonkun piirtävän tunnilla, hän olettaa sen auttavan oppilasta keskittymään. Hän tietää itse, että se todella voi auttaa.
4
