Tamperelainen julkaisee maanantai-iltana kuolleen teatterineuvos Esko Raipian muiston kunniaksi haastattelun, joka julkaistiin lehdessä ensimmäisen kerran elokuussa 2018.
Keväällä 1963 tehtiin ainakin jonkinlaista teatterihistoriaa.
Esko Raipia, 17, katsottiin niin kehityskelpoiseksi teatterityöntekijäksi, että hän sai oikean työsopimuksen eli välikirjan järjestäjäksi ja näyttelijäharjoittelijaksi Tampereen Työväen Teatteriin.
Jo aiempina kesinä isokokoinen Pyynikin ammattikoulun vaatturiopiskelija oli avustajana tehnyt muun muassa vahtimestarien avustajan hommia Pyynikillä kesäteatterissa.
– Aioin vaatturiksi, jouduin teatteriin, naurahtaa Raipia.
Sutkaus on lainaus kummisedältä, Tampereen teatterihistorian ehkä keskeisimmältä vaikuttajalta Eino Salmelaiselta, joka koki saman kohtalon aiottuaan papiksi.
Vaatturin titteli jäi lopulta saamatta. Raipian teatteriura on kestänyt nyt 55 vuotta.
– Teatterimaalima on muuttunut todella paljon, mutta niin sen kuuluukin. Teatterin pitää elää ajassa ja olla tätä päivää, vaikka se myös menneestä ja tulevasta kertookin, analysoi Raipia.
Vuonna 1967 Raipia aloitti opinnot Nätyn edeltäjässä eli Tampereen yliopiston kaikkien aikojen ensimmäisellä ammattinäyttelijäkurssilla. Näyttelijäkiinnityksellä hän ehti olla Kotkassa, Porissa ja Tampereen Teatterissa 1960–80-luvuilla.
Jo 1980-luvulla Raipia toimi Pyynikin kesäteatterissa teatteripäällikkönä. Vuonna 1985 hän oli perustamassa Teatteri 2000:a ja vuonna 1991 Tampereen Komediateatteria.
Näyttelemisen, ohjaamisen ja johtamisen lisäksi Raipian on teatterinurallaan muun muassa siivonnut, säätänyt lämmitystä, nikkaroinut, myynyt, kumistanut kongia ja paljon, paljon muuta.
Raipian mukaan tuotannot, tekniikka ja logistiikka alkoivat kiehtoa jo nuorta järjestäjää.
– Tekniikka on muuttunut todella paljon. Varsinkin nuoret ohjaajat osaavat sitä käyttää hyvin. Näyttelijän työ ei ole muuttunut. Näyttelijän pitää päästä kiinni hahmoon ollakseen uskottava.
Raipia palaa heittoonsa teatteriin joutumisesta. Näyttämölle tai kameroiden eteen ei ole ollut enää vetoa.
– Torppasin tv-roolin viimeksi viime keväänä, 1990-luvulla muun muassa Metsoloissa ja Autopalatsi-sarjassa tv:stä tutuksi muuttunut Raipia tunnustaa.
Yli puolen vuosisadan jälkeen Raipiankin on pakko tunnustaa, ettei Thalian maailmaan imeytyminen ole ollut pelkkää joutumista. Teatteri on elämäntapa. Tampereen Komediateatterilla hän käy edelleenkin lähes päivittäin.
– Aloittaessani en ainakaan kuvitellut jossain vaiheessa omistavani yksityisen Suomen kymmenen suurimman näyttämön joukkoon kuuluvan teatterin, tiivistää Raipia.