Ihmelääke pysäytti kulkutaudit, mutta sillä on haittansa. Antibioottiresistenssi on globaali ja iso ongelma. Tiede etsii siihen ratkaisuja muun muassa bakteriofageista eli bakteerinsyöjistä.
Antibiootit ovat ihmelääke. Ne ovat romahduttaneet infektio- ja kulkutauteihin liittyvän kuolleisuuden. Ne mahdollistavat kirurgian ja syöpähoidot. Ne tekevät synnytyksistä entistä turvallisempia. Sormen haavaan tulehduksen saanut ei enää menetä koko kättään.
– On vaikea kuvitella elämää ilman antibiootteja. Kuolema olisi taas arkipäivää, sanoo Helsingin yliopiston mikrobiologian professori Marko Virta.
– Antibiootit ovat oman tehokkuutensa uhri. Länsimaiset ihmiset eivät ajattele, että bakteeri-infektioon voi oikeasti kuolla. On totuttu siihen, että ne ovat aina hoidettavissa.
Toisaalta Virta tuntee myös antibioottien ikävän puolen. Antibioottiresistenssi eli bakteerien kyky vastustaa antibiootteja lisääntyy globaalisti voimakkaasti, mikä on ongelmallista.
Antibioottiresistenssi on esimerkki evoluutiosta. Antibiootille herkät bakteerit kuolevat pois. Vastustuskykyiset bakteerit pysyvät hengissä tai jakaantuvat eli lisääntyvät.
Bakteerit ovat aktiivisia vaihtamaan geenejä keskenään. Bakteeri voi saada toiselta bakteerilta geenin, joka auttaa kestämään antibioottia.
Antibioottien turhaa käyttöä pitäisi vähentää.
– Antibioottia on turha antaa terveille ihmisille ja eläimille. Virusinfektioon antibiootti ei tehoa, Marko Virta muistuttaa.
Virran mukaan monissa maissa lääkärit ovat hanakoita antamaan antibioottireseptejä, koska he voivat saada siitä taloudellisen korvauksen. Joissakin maissa antibiootteja saa antaa ihmisille ja eläimille vapaasti.
Antibioottien vaikutukset vauvojen ja lasten suolistolle voivat olla suuret. Vauva altistuu antibiooteille jo, jos äiti saa niitä synnytyksessä.
– Tutkimuksissa bakteerit, jotka ovat herkkiä antibiooteille, vähenivät vauvojen suolistossa selvästi. Ikävä kyllä ne ovat myös vauvalle tärkeimpiä, sanoo lääketieteellisen mikrobiologian dosentti Katri Korpela Helsingin yliopistosta.
Äidin synnytyksen aikaisen antibiootin vaikutuksista vauvaan on Korpelan mukaan yllättävän vähän tutkimustietoa. Hän on kollegoidensa kanssa havainnut, että synnytyksen aikainen antibiootti vaikuttaa vauvan mikrobistoon samantyyppisesti kuin keisarileikkaus.
Antibiootit ovat oman tehokkuutensa uhri.
Marko Virta
– Vaikutukset eivät näy heti, eli lapsi ei sairastu heti johonkin allergiaan. Mikrobiston vääristymä voi lisätä riskiä sairastua johonkin sairauteen. Sitä pitää tutkia isolla populaatiolla.
Lapsen suolistomikrobisto näyttää antibioottien jälkeen osittain samalta kuin suolistosairautta sairastavalla lapsella. Antibiootit lisäävät tulehdusta aiheuttavia ja vähentävät tulehdusta vähentäviä mikrobeja.
Varhaislapsuuden antibioottikäytöllä on yhteys esimerkiksi allergisiin sairauksiin. Tutkimuksissa on huomattu, että varhaislapsuuden aikaiset antibioottikuurit lisäävät riskiä lapsuuden ylipainoon myöhemmin.
– Todennäköisesti antibiootit muokkaavat suolistomikrobistoa tavalla, joka muokkaa lapsen aineenvaihduntaa ja altistaa lihomiselle.
Mikrobit vaikuttavat voimakkaasti aineenvaihduntaamme. Ne säätelevät ruokahalua, energia-aineenvaihduntaa, energiakulutuksen tasoa ja sitä, miten hanakasti varastoimme energiaa. Korpelan mukaan antibioottikuuri voi lapsilla vaikuttaa mikrobiston koostumukseen jopa vuoden tai kaksi.
Korpela muistuttaa, että antibiooteilla on tärkeä rooli terveydenhuollossa. Niiden perusteltu käyttö on järkevää.
– Kaikilla lääkkeillä on hyötyjä ja haittoja. Tietyissä tapauksissa hyödyt ovat suuremmat kuin haitat.
Sairastumisen ehkäiseminen olisi paras tapa suojella mikrobistoa. Infektioita on lapsilla vaikea estää, mutta järkevä perushygienia on paikallaan.
– Ajatus, että ei pestäisi koskaan lasten käsiä, jotta he altistuisivat mahdollisimman paljon ympäristön mikrobeille, ei ole hyödyllinen. Mikrobit voivat olla myös taudinaiheuttajia. Lasten tärkein mikrobisto tulee äidiltä, ja sitä kannattaa suojella.
Korpela kannustaa antamaan antibioottia saaville lapsille maitohappobakteerituotteita. Ne sisältävät tärkeitä bakteereja ja auttavat suolistomikrobistoa paranemaan. Osa niistä voi vahvistaa immuunipuolustusta ennaltaehkäisevästi ja vähentää antibioottikuurien tarvetta.
Marko Virta tutkii antibioottiresistenssiä siitäkin näkökulmasta, mitkä muut asiat kuin antibioottien käyttö vaikuttavat antibioottiresistenssiin, on sitten kyse taloudesta, yhteiskunnasta tai biologiasta.
Antibioottiresistentit bakteerit voivat olla resistenttejä esimerkiksi desinfektioaineille. Vain resistentit bakteerit kasvavat.
Lasten tärkein mikrobisto tulee äidiltä, ja sitä kannattaa suojella.
Katri Korpela
Yhteiskunnan sanitaatio- ja vesihuolto liittyy suoraan tautia aiheuttavien bakteerien leviämiseen. Mitä huonompi vesihuolto, sitä suurempi antibioottiresistenssi.
Antibiootteja valmistavan teollisuuden jätevesissä on suuri antibioottipitoisuus. Virta sanoo, että ympäristönormit voivat olla tiukat, mutta niitä ei välttämättä noudateta.
– Kiinassa näin paikallisen kollegan kanssa lääketehtaan jätevedenpuhdistamon, joka ei ollut käytössä. Jos he ottaisivat sen käyttöön, he eivät pärjäisi hintakilpailussa.
Mitä köyhempi maa on, sitä pahempi on antibioottiresistenssi. Toisaalta kaikkein köyhimmissä maissa on pulaa antibiooteista, mikä voi johtaa esimerkiksi pikkulasten kuolemiin.
– Kun verrataan maittain korruption tasoa ja antibioottiresistenssiä, siinä on voimakas korrelaatio.
Suomalaisiakin antibioottiresistenssi koskettaa. Matkailu, tavarat, elintarvikkeet ja eläimet voivat levittää antibioottiresistenssiä. Suomessa antibiootteja käytetään paljon myös lemmikeille.
Bakteriofagit eli bakteerinsyöjät saattavat olla yksi tulevaisuuden ratkaisuista, jos antibiootit eivät enää yksin tehoa bakteereihin.
Bakteriofageja, tuttavallisesti faageja, on kaikkialla, missä bakteerejakin. Ihmisperäisiä bakteereita on paljon jätevesissä. Faageja on eristetty myös jokivesistä, komposteista, maaperästä, ihosta, syljestä ja eläinten ulosteista.
Bakteriofagin täytyy löytää isäntäbakteeri, jonka se infektoi. Faagi tarttuu häntäkarvojensa avulla kohdebakteeriin ja ruiskuttaa perintöaineksen, usein dna:n, bakteerisolun sisälle ja ottaa isäntäbakteerin haltuunsa.
Solun sisällä faagi tuottaa uusia faagipartikkeleita noin vartissa. Yhdestä bakteerista voi vapautua 1–10 000 faagia.
– Faagien määrä voi ohittaa bakteerien määrän. Tämä on perusta sen käyttämiselle hoidossa. Se on itsemonistuva lääke, sanoo eläkkeellä oleva professori, tutkimusjohtaja Mikael Skurnik.
Hän on tutkinut työryhmänsä kanssa faageja jo yli 30 vuotta, kymmenen vuotta faagiterapian näkökulmasta. Työryhmä on kartuttanut Helsingin yliopistolle noin 500 erilaisen faagin kokoelman.
Belgiassa lääkäri voi kirjoittaa reseptin apteekkiin ja pyytää lisäämään hoitotuotteeseen tiettyä faagia.
Mikael Skurnik
Faagiterapia on Suomessa vielä kokeellista. Kun antibiootit eivät ole tehonneet vaikean bakteerisairauden kourissa olevaan potilaaseen, lääkäri on saattanut kääntyä Skurnikin tiimin puoleen.
– Osa potilaista on saanut helpotusta oireisiinsa. Kenellekään ei ole tullut sivuvaikutuksia. Suomalaisia on kuitenkin pieni otos, eli ei tässä vielä röyhistellä rintaa, Skurnik sanoo.
Faagit eivät korvaa muita hoitoja, mutta ne voisivat toimia lisähoitona.
– Jos potilaalla on moniresistentti bakteeri-infektio, voidaan turvautua faageihin. Joissakin tilanteissa bakteeri on saatu tapettua, kun on käytetty antibiootteja ja faageja yhdessä.
Faagiterapia on virallinen hoitomuoto Georgiassa ja Venäjällä. Muualla hoito on kokeellista. Ristivetoa on Skurnikin mukaan siinä, onko faagi lääke vai biologinen tuote. Pitkällä käyttö on Belgiassa, Australiassa ja Puolassa.
– Belgiassa lääkäri voi kirjoittaa reseptin apteekkiin ja pyytää lisäämään hoitotuotteeseen tiettyä faagia.
Suomessa tutkimusta on tehty ulkopuolisen rahoituksen turvin. Jatkossa rahoitus tarvittaisiin julkiselta sektorilta, ja sen eteen Skurnik tekee nyt töitä.
– Ajatuksenamme on, että saisimme faagiterapialaboratorion kliinisen mikrobiologian laboratorion yhteyteen. Antibioottiresistenttien bakteerien faagiherkkyys tutkittaisiin aina, jolloin oltaisiin nykyistä valmiimpia antamaan sopivaa faagia hoitoihin.
Osa faageista saattaa siirtää eteenpäin antibioottiresistenssi- tai taudinaiheuttajageenejä. Skurnikin mukaan tällaiset lysogeeniset faagit pystytään tutkimuksin tunnistamaan ja sulkemaan pois.