Sini Sarén Reilun matkailun yhdistyksestä neuvoo välttämään epäeettisiä eläinretkiä ja palveluja, joissa häiritään eläinten luonnollisia elintapoja.
Sini Sarén muistaa krokotiilipuiston, jossa kävi yhdeksän vuotta sitten. Turistit saivat koskettaa krokotiilia ja ottaa muistoksi kuvan. Sarén ymmärsi vasta myöhemmin paikan epäeettiseksi, sillä krokotiilit elivät vangittuina ja huumattuina.
Sittemmin vastuullisesta matkailusta ja eläinten oikeuksista matkailussa on tullut Sini Sarénille, 34, sydämenasia. Reilun matkailun yhdistyksen varapuheenjohtajana toimiva Sarén ei käy enää kohteissa, joissa villieläimet elävät vankeudessa.
– Näen villieläimiä vain niiden luonnollisissa elinympäristöissä. Eläimet näyttäytyvät, jos näyttäytyvät.
Suurin eläinmatkailuun liittyvä eettinen ongelma on Sarénin mielestä eläinten vapaudenriisto ja lajinomaisen käyttäytymisen, kuten lentämisen, juoksemisen, metsästämisen ja kaivamisen, estäminen.
– Monesti eläimet, jotka tarvitsevat luonnossa paljon elintilaa ja liikuntaa, ahdetaan liian pieniin häkkeihin tai aitauksiin ilman asiallisia virikkeitä.
Ongelmallisena Sarén näkee myös sen, jos eläimiä siirretään usein, ruokitaan tai hoidetaan puutteellisesti tai pyydystetään luonnosta eläintarhoihin.
– Lähtökohtaisesti ei ole vastuullista osallistua toimintaan, jossa eläinten ainoa tarkoitus on viihdyttää ihmisiä. Myös siinä on merkittävä ero, onko kyseessä villieläin vai kesy eläin, kuten koira tai hevonen.
Reilun matkailun yhdistyksen tavoitteena on edistää vastuullista matkailua tiedottamalla reilun matkailun periaatteista matkailijoille ja matkailualan toimijoille.
Tiedotustyö perustuu kymmeneen reilun matkailijan ohjeeseen, joista yksi käsittelee luonnon ja eläinten suojelua matkailijan näkökulmasta. Siinä neuvotaan muun muassa välttämään epäeettisiä eläinretkiä ja ohjelmapalveluja, joissa häiritään eläinten luonnollisia elintapoja.
Harva ymmärtää muuttaa käytöstään, jos ei edes tiedä toimivansa väärin.
Sini Sarén
– Näitä ovat esimerkiksi aktiviteetit, joissa eläimiä houkutellaan esiin käyttämällä haaskoja tai syöttämällä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi karhujen katselu tai haiden tai muiden meressä elävien katselu, Sini Sarén kertoo.
Kyseenalaista on myös mahdollisuus koskettaa luonnonvaraisia eläimiä tai pidellä niitä sylissä.
– Eettisyys nojaa vahvasti henkilökohtaiseen arvopohjaan. Kannustan matkailijoita ensisijaisesti pohtimaan omaa suhdettaan eläinmatkailuun, Sarén sanoo.
Monissa maissa eläimiä arvostetaan Sarénin mukaan huomattavasti vähemmän kuin Suomessa, ja kohtelu on sen mukaista.
– Myös Suomessa voi törmätä epäkohtiin.
Mikäli matkailija törmää eläinten kaltoinkohteluun matkallaan, hänen kannattaa ilmoittaa havaintonsa ja huolensa palveluntarjoajalle heti. Sarén uskoo, että vastuuntuntoinen palveluntarjoaja ottaa huolen tosissaan. Maksava matkailija, joka kohtelee eläimiä ystävällisesti, voi rohkaista paikallisia toimimaan samoin.
– Boikotit toimivat vain harvoin, mutta asioita kannattaa kyseenalaistaa. Harva ymmärtää muuttaa käytöstään, jos ei edes tiedä toimivansa väärin.
Sarén on koulutukseltaan matkailun restonomi ja opiskelee työnsä ohella yhteiskuntatieteiden maisteriksi Lapin yliopistossa pääaineenaan matkailututkimus.
Hän on käynyt noin kolmessakymmenessä maassa. Monipuolisen matkailun myötä on syttynyt rakkaus eläimiin ja luontoon.
– Haluan varjella sitä, että eläimet saisivat elää mahdollisimman luonnollisissa oloissa ja toteuttaa lajinomaista käytöstä.
Aina jotakin epäkohtia löytyy.
Mikko Äijälä
Sarén on joskus nähnyt, kun eläinaktiviteettien palveluntarjoajat ovat lyöneet hevosta, jotta se kulkisi nopeammin. Samoin hän on nähnyt, kuinka kantoistuin on hangannut kamelin ihon rikki.
Toisaalta Sarén on kohdannut omistautunutta eläintensuojelutyötä, esimerkiksi luonnonsuojelupuistoja, jotka pidetään suljettuina kahtena päivänä viikossa.
– Vaikka siinä menetetään merkittävät lipputulot, luonto ja eläimet saavat lepoa turistimassoilta.
Näihin puistoihin ei saa viedä omia eväitä tai muovisia tuotteita. Vierailijoiden kengänpohjat pestään, jotta alueelle ei kulkeudu elintarvikkeiden jäämiä tai vierasperäisiä siemeniä.
Toissa talven Sini Sarén vietti työharjoittelussa Costa Ricassa. Häntä kiinnosti maa, joka oli onnistunut tavoitteessaan suojella 30 prosenttia maa- ja merialastaan. Yksi harjoittelupaikoista oli merikilpikonnien suojeluun keskittyvä luonnonsuojelukeskus, jonne otettiin myös vapaaehtoistyömatkailijoita.
– Paikka toimi eläinten ehdoilla. Eläimiä käsiteltiin ainoastaan välttämättömissä mittauksissa.
Sarén kertoo, että vapaaehtoistyökohteille ei ole sertifikaatteja, joista voisi tunnistaa luotettavan toimijan. Parhaimmillaan eläinten parissa vapaaehtoistyötä tekevällä matkailijalla on mahdollisuus edistää eläinten hyvinvointia ja tukea eläinsuojelutyötä.
Epäeettisesti toimivien tahojen tukemisella on usein päinvastaiset vaikutukset.
