Petja Raaskan 9-vuotias poika perii äitinsä asunnon. Raaska pelkää, että asunto on pitkään tyhjillään, sillä perunkirjoitusta saati asuntokauppoja ei voi vielä hoitaa. Kulut juoksevat silti.
Petja Raaska, 44, toimi kevään entisen vaimonsa omaishoitajana ja osasi jo valmistautua pahimpaan. Raaskan pojan äiti kuoli heinäkuussa aggressiiviseen rintasyöpään.
Kuolinpesään kuuluu ainoastaan Raaskan ja hänen entisen vaimonsa yhteinen 9-vuotias poika.
Raaska laittoi poikansa puolesta perunkirjoitusasiat vireille heti heinäkuussa mutta ei osannut aavistaa, kuinka pitkä prosessi olisi edessä.
– Ajattelin, että heinäkuussa on kätevä hoitaa käytännön asioita, mutta olin todella väärässä. Kaikki tuntuivat olevan lomalla, Raaska toteaa.
Raaska antoi perunkirjoituksen pankin juristin hoidettavaksi. Pian kävi ilmi, että perunkirjoitukseen tarvittavaa sukuselvitystä joutuisi odottamaan kuukausia.
Kuolinpesällä eli Raaskan 9-vuotiaalla pojalla on nyt äitinsä tyhjä asunto, jota ei voi myydä eikä vuokrata. Yhtiövastikkeista ja muista kuluista on vastuussa kuolinpesä.
Ajattelin, että heinäkuussa on kätevä hoitaa käytännön asioita, mutta olin todella väärässä.
Petja Raaska
Sukuselvitys on tilattu Turun alueellisesta keskusrekisteristä. Heinä–elokuun vaihteessa sukuselvityksen toimittamisessa oli 14 viikon viive. Syyskuussa viive oli seurakuntayhtymän verkkosivujen mukaan 15 viikkoa.
– Vielä emme tietysti varmaksi tiedä, miten tässä käy, mutta verottajan vaatimaan kolmen kuukauden määräaikaan emme ainakaan pääse, Raaska sanoo.
Varatuomari, varainhoidon lakimies Piia Jeremejeff toteaa, että vaikka perunkirjoitus pitäisi periaatteessa hoitaa kolmessa kuukaudessa, ei siihen tarvittavien virkatodistusten tai sukuselvitysten saamiselle ole määritelty tiettyä takarajaa.
Jeremejeff tekee paljon perunkirjoituksia pääkaupunkiseudulla eikä ole pitkään aikaan pystynyt hoitamaan niitä verottajan vaatimassa kolmen kuukauden aikataulussa. Tarvittavien todistusten kanssa on ollut viivettä sekä Digi- ja väestötietovirastossa että seurakunnissa.
– Ongelma on valtakunnallinen. Yleensä anon lisäaikaa kolmesta kuukaudesta puoleen vuoteen. Tilanne on todella huono jo senkin takia, että kuoleman jälkeen olisi hyvä päästä mahdollisimman pian tekemään perukirjaa, jotta myös surutyötä tulisi tehtyä, Jeremejeff sanoo.
Sukuselvityksen viiveen taustalla on muun muassa kirkon jäsenkirjanpidon ja jäsentietojärjestelmän muutos.
Vainajien sukuselvitykset tilataan nyt osassa maata eri seurakuntien sijaan alueellisesta keskusrekisteristä sähköisesti.
Turun alueellisen keskusrekisterin hoitaja Hanne Hiedan mukaan niin sanottu yhden luukun systeemi on vielä hidas. Se ei myöskään ole käytössä kaikilla paikkakunnilla.
Petja Raaska arvelee saamiensa aika-arvioiden perusteella, että perunkirjoitus päästäisiin tekemään vielä loppuvuodesta.
– Kun saamme sukuselvityksen seurakunnasta, varsinaisen perunkirjoituksen pitäisi hoitua nopeasti. Perillisiä on kuitenkin vain yksi, hän sanoo.
Muuta kiirettä Raaskalla ei varsinaisesti ole, mutta pojan äidin asunto odottelee todennäköisesti vielä pitkään tyhjillään. Myös auto seisoo käyttämättömänä pihassa.
Kun perunkirjoitus saadaan tehtyä, kuolinpesällä on edessään asunnon myynti. Koska asunto on käytännössä alaikäisen pojan omaisuutta, ostotarjoukset on vielä hyväksytettävä niin ikään ruuhkautuneen Digi- ja väestötietoviraston (DVV) holhoustoimiviranomaisella.
– DVV arvioi, että siinä menee ainakin kaksi kuukautta, Raaska huokaa.
Hän pelkää, ettei asunnolle löydy ostajaa, joka suostuisi odottelemaan tarjouksen kanssa niin kauaa.
– Asuntokauppa on pitkälti ketjutettua, ja asunnon ostajat ovat usein myymässä entistä samalla pois. Sinänsä ymmärrän, että lapsen etua valvotaan. Aikataulu ja asunnon seisottaminen tyhjillään tuskastuttavat silti.
DVV:n ruuhka johtuu muun muassa siitä, että sähköisen asioinnin järjestelmät ovat vielä kesken. Alueelliset maistraatit, Väestörekisterikeskus ja maistraattien ohjaus- ja kehittämisyksikkö yhdistettiin vuoden 2020 alussa valtakunnalliseksi Digi- ja väestötietovirastoksi.
DVV:n henkikirjoittaja Heikki Saastamoisen mukaan osa asiakirjoista käsitellään yhä paperisina. Holhoustoimen tekemiä kauppalupia on Saastamoisen mukaan kuitenkin pystytty kesän jälkeen vauhdittamaan. Ne on laitettu lupa-asioissa kiireellisimpien listalle.
– Olemme saaneet valtiolta lisää resursseja, ja kauppalupa-asiat ovat jo paremmalla tolalla. Esimerkiksi kuolinpesien osituksissa on sen sijaan edelleen enemmän viivettä, Saastamoinen sanoo.
Piia Jeremejeffin mukaan kuolinpesien omistamien asuntojen myymisvaiheeseen pääsy on voinut seurakuntien sekä DVV:n ruuhkien takia viedä jopa vuoden.
Erityisen ikävänä hän pitää tapauksia, joissa kyseessä on ollut vasta hankittu, velkainen asunto.
– Velkakulut menevät tietysti kuolinpesän varoista. Vuoden jälkeen pesä voi olla jo melko huonossa kunnossa. Olisi inhimillistä, että tällaisissa tapauksissa odottelulla olisi jokin takaraja, Jeremejeff sanoo.