Tiia-Mari Laine on sinkku ja asuu pian 18-neliöisessä talossa. Juuso Horellin perhe viihtyy 67 neliön tilaihmeessä.
Seppo Kääriäinen ja Mirjami Valli muuttivat 42-neliöiseen minitaloon Pälkäneelle lokakuussa. Reilu kuusikymppinen pariskunta on vaihtanut koko ajan pienempiin neliöihin.
– Ensimmäinen talomme oli 200 neliötä. Kymmenkunta vuotta sitten ajattelimme, että pärjäämme pienemmällä. Rakensimme reilun sadan neliön talon ja totesimme, että sekin on liian iso, Kääriäinen naurahtaa.
Nyt pariskunnalla on jälleen tilaa puolet edellistä asuntoa vähemmän.
– Hyvin on pärjätty ja mahduttu.
Kääriäisen mukaan pienempiin neliöihin ei ole hakeuduttu taloudellisista syistä, sillä minitalon rakennuttaminen ei välttämättä ole isomman talon rakentamista halvempaa.
Talon rakentaminen on aina maksanut saman verran, vaikka olemme muuttaneet puolet pienempään.
Seppo Kääriäinen
Pariskunta hankki minitalonsa pakettina, mutta sisustus toteutettiin itse. Hintaa talolle tuli hieman päälle 100 000 euroa. Kun päälle lasketaan kustannukset muun muassa piharakennuksista ja puutarhasta, nousi hintalappu 200 000 euroon.
– Talon rakentaminen on aina maksanut saman verran, vaikka olemme muuttaneet puolet pienempään. Seinäthän eivät ole se kustannustekijä vaan tekniikka ja muu.
Talon ylläpitokustannuksissa sen sijaan tulee säästöjä suurempaan taloon verrattuna. Talossa on vesikiertoinen lattialämmitys ja hybridivaraaja, joka on kytketty aurinkolämpöjärjestelmään.
Kääriäinen arvioi, että energiatehokkaan talon ylläpitoon menee arviolta sata euroa kuussa.
Pienempään asuntoon muuttaminen on pakottanut pariskunnan miettimään suhdettaan tavaraan. Kääriäinen kertoo, että luopuminen ei ole helppoa, sillä moniin esineisiin liittyy muistoja.
Sitä Kääriäinen kuitenkin ihmettelee, mihin ihmiset tarvitsevat niin paljon tilaa. Kääriäiselle ja Vallille riittää vallan hyvin keittiö- ja olohuonetila, kylpyhuone ja sauna. He nukkuvat erillisellä parvella, jossa on myös kylpyamme.
– Pienempi talo tulee suunniteltua paremmin. Kun arkkitehdit ovat mukana, saadaan kaikki sovitettua ja pienestä talosta tuleekin iso, Kääriäinen muistuttaa.
Sen Kääriäinen kokemuksestakin silti tietää, että talon suunnittelu on vaikeaa – oli se sitten suuri tai pieni.
– Sanontakin kuuluu, että kolmannella kerralla talo vasta onnistuu. Tämä tuntuu onnistuneelta.
Valkeakoskella arkkitehti Juuso Horellin nelihenkinen perhe on asunut jo vuosia 67-neliöisessä talossa. Pienissä neliöissä asuminen ei tuntunut suurelta mullistukselta, sillä Horellit asuivat Helsingissä 36 neliön kerrostalossa ensimmäisen lapsensa ja koiran kanssa.
– Tässä ratkaisussa painoi eniten halu vältellä isoa asuntolainaa, Horelli kertoo.
Horellin talo on malliltaan pitkänomainen. Talon alakerrassa on 50 neliötä. Pulpettikatto tuo toiseen päähän korkeutta ja mahdollistaa puolikkaan ylimääräisen kerroksen.
Siellä saunan ja katon väliin on sijoitettu ylimääräinen vierashuone. Lämmitysratkaisut säästävät kustannuksia, sillä sauna ja vierashuone ovat kylmätiloja, jotka lämmitetään kiukaalla. Vierashuoneessa on myös patteri, mutta käytännössä lämmitys hoituu niin, että ovi muuhun taloon on vain auki.
Muuten lämmityksessä käytetään varaavaa takkaa, sähköpattereita ja poistoilmalämpöpumppua. Lämmityskustannukset ovat noin 1 500 euroa vuodessa.
– Eihän tämä neliötä kohti ole kovin energiatehokas, mutta kun tämä on hirsitalo ilman lisäeristystä, se ei ollut tarkoituskaan.
Alun perin Horellin tavoitteena oli, että talon saisi rakennettua 150 000 eurolla. Aikataulu oli kuitenkin tiukka, kun talon piti valmistua Talonäyttely 2017 -messuille. Se venytti budjettia, ja lopulta talo maksoi vajaat 200 000 euroa.
Muutaman vuoden asumiskokemuksen jälkeen Horelli on hieman muuttanut ajatuksiaan niukoista neliöistä. Hänelle ei ole enää niin itseisarvo, että pieni on kaunista.
– Me mahdumme hyvin tähän, mutta olen lähestynyt kultaista keskitietä. Jos nyt suunnittelisin pienen omakotitalon, laittaisin siihen järkevästi laajennusvaraa.
Horelli ymmärtääkin, miksi taloista tehdään mielellään suurempia. Kun talossa on kuitenkin samat putkivedot, lämmitysjärjestelmät ja märkätilat, ulkoseinien vetäminen hieman ulospäin ei kustannuksia juuri kasvata.
Horelli on itsekin hankkinut lisätilaa pienellä uudisrakennuksella.
– Rakensin korona-aikana pihalle 15 neliön työtilan. Sillä on valtava psykologinen efekti, kun voi kävellä siihen töihin.
Sauvossa rakentuu parhaillaan todellinen minitalo. Tiia-Mari Laineen siirrettävässä talossa on vain 18 neliötä.
Laine on suunnitellut ja rakentanut taloa isänsä kanssa. Rakentaminen aloitettiin marraskuussa, ja muuttovalmis talo voisi olla jo syksyllä.
– Isällä on ollut rakentamisessa vauhti päällä, Laine naurahtaa.
Laineen budjetti on 15 000 euroa, ja siinä on myös pysytty. Ainakin aluksi minitalo on Laineen vanhempien tontilla.
Reilu neljä metriä korkea talo on sisältä yllättävän tilava. Tilaa on keittiölle, kylpyhuoneelle ja oleskelutilalle. Nukkuminen hoituu parvella.
Talossa on hyödynnetty mahdollisuuksien mukaan kierrätysmateriaaleja, ja lämmitys tapahtuu kaminalla ja sähköpattereilla.
Vielä talossa riittää tekemistä. Seinät odottavat puupaneeleja, ja talon edustalle rakentuu terassi.
Vähitellen Laineen haave ensimmäisestä omasta kodista on toteutumassa.
– Talon rakentaminen on aina ollut minulle unelma. Opiskelen ja teen pätkätöitä, joten en haluaisi ottaa isoa lainaa. Tämä on omavarainen ja ekologinen ratkaisu.