Tiede: Älykkäästi toimivat koneet eivät uhkaa ihmistä, mutta algoritmien etiikkaa on syytä pohtia – "Jokaisesta käynnistä somessa jää jälki", sanoo tekoälyasiantuntija Anna-Mari Rusanen, jonka kissa koukuttui videopeliin

Tietokoneohjelmistot ovat oman erikoisalansa superasiantuntijoita. Ne ratkovat vain sitä ongelmaa, mikä niille on annettu ratkottavaksi.

Tekoäly alkoi kiinnostaa yhdysvaltalaistutkijoita 1950-luvulla. AOP/Alamy

Katariina Hakaniemi

Tappajarobotit tulevat ja valtaavat maailman! Ne tietävät meistä kaiken ja päihittävät meidät fiksuudellaan.

Elokuvista ja scifi-kirjallisuudesta omaksuttu, tekoälyyn liitetty kauhukuva kismittää kognitiotieteilijä ja filosofi Anna-Mari Rusasta.

– Hollywood-mytologia on jo pitkään ruokkinut erilaisia synkkiä tulevaisuudenkuvia ja Terminaattori-kuvitelmia. Nyt onkin kova työ päästä niistä eroon, Rusanen sanoo.

Hän huomauttaa, että tekoälytutkimus tähtää yksinkertaisesti tehokkaiden tietokoneohjelmistojen kehittämiseen – ei fiktiivisen, pahantahtoisen robotin luomiseen.

– Tekoälyä ei tarkalleen ottaen edes vielä ole olemassa. On vain tehokkaita algoritmeja, hän sanoo.

Koneet ovat jo pitkään hoitaneet monia tehtäviä puolestamme.

Kehottaisin olemaan varovaisempi sen suhteen, mitä itsestään somessa jakaa.

Anna-Mari Rusanen

Kone osaa usein ennustaa osakemarkkinoiden heilahtelut ihmistä paremmin. Kone etsii jos jonkinlaista tietoa murto-osassa siitä ajasta, joka ihmiseltä etsintään menisi. Älykkäästi toimivat koneet voidaan valjastaa torjumaan ilmastonmuutosta, suunnittelemaan kaupunkien keskustoja tai luomaan järkeviä sähköjärjestelmiä.

Mahdollisuuksia on loputtomiin.

Tekoälyalgoritmit – koneiden toimintaohjeet – ovat elämässämme läsnä joka päivä. Kun kuuntelemme suoratoistopalveluista musiikkia tai kirjoja, algoritmi nappaa tiedot ja osaa erilaisten luokittelujen perusteella ehdottaa kuuntelijalle seuraavaa artistia tai kirjaa, josta hän todennäköisesti pitäisi.

Tietokoneohjelmistot ovat oman, hyvin kapean alansa superasiantuntijoita. Siksi nykyään puhutaankin kapeasta tekoälystä.

Hollywood-elokuvat ruokkivat myyttiä maailman valloittavasta tappajarobotista. jim/Alamy Stock Photo

Aivotutkija Minna Huotilainen Helsingin yliopistosta pitää algoritmisuuden ymmärtämistä – sitä, mitä koneet pystyvät tekemään ja mitä eivät – tärkeänä siksi, että se auttaa hahmottamaan maailmaa.

Huotilainen muistuttaa, että algoritmit tekevät monenlaista: ne auttavat kuljettajaa liikenteessä ja valikoivat sosiaalisessa mediassa näkemiämme päivityksiä ja mainoksia.

– Tämän logiikan ymmärtäminen muuttaa ajattelua ja maailmankuvaa, Huotilainen sanoo.

Rusanen on samoilla linjoilla. Hän sanoo, että tulevaisuudessa voidaan puhua muiden taitojen ohella algoritmisesta kansalaistaidosta.

– On hyvä ymmärtää, että esimerkiksi jokaisesta käynnistä somessa jää iso jälki.

Toisinaan Rusasta hirvittää, miten avoimia ihmiset sosiaalisessa mediassa ovat.

– Pitäisi muistaa, että kaikki tahot eivät suhtaudu dataan neutraalisti. Vaikka oma ryhmä olisi rajattu, ylläpitäjä näkee tiedot ja voi käyttää niitä tutkimustarkoituksiin.

Kun yhä tehokkaampia tietokoneohjelmia aletaan käyttää uusilla tavoilla, myös niihin liittyvät riskit lisääntyvät. Ongelmat eivät kuitenkaan liity kuvitteellisen tappajarobottikannan lisääntymiseen vaan huomattavasti arkisempiin asioihin ja eettisiin kysymyksiin.

Niistä moni on vielä selvittämättä, Rusanen muistuttaa. Hän työskentelee Helsingin yliopiston lisäksi valtiovarainministeriön tekoälytutkimuksen asiantuntijana.

– Jos verottaja esimerkiksi hyödyntäisi erilaisia algoritmeja verotuspäätöstä tehdessään ja tapahtuisi virhe, kuka olisi siitä vastuussa? hän kysyy.

Vielä algoritmit eivät tee veropäätöksiä, vaan lain mukaan niiden pitää olla virkamiehen tekemiä.

Käynti sosiaalisessa mediassa jättää joka kerta jäljen, muistuttaa tekoälytutkimuksen asiantuntija Anna-Mari Rusanen. AOP/Alamy

Facebookin tutkimuslaboratoriossa on kehitetty algoritmia, joka tunnistaa, jos sovelluksen käyttäjä käyttää mielentiloja ilmaisevia sanoja.

Rusasen mukaan algoritmi voisi siten periaatteessa tunnistaa myös haavoittuvia elämäntilanteita tai mielenterveysongelmia. Se päättelisi sen esimerkiksi siitä, jos käyttäjä kirjoittaa julkaisuihinsa toistuvasti sellaisia sanoja kuin masennus, itsemurha, lääkkeet tai uhkapelit.

Tunnistamisen jälkeen on teoriassa mahdollista suunnata kyseiselle ihmiselle sisältöjä, kuten haitallista mainontaa – peliongelmaiselle esimerkiksi pelimainoksia. Tämä olisi eettisesti äärimmäisen huolestuttavaa, sanoo Rusanen.

– En usko, että niin toimivaa algoritmia olisi vielä otettu käyttöön. Silti kehottaisin olemaan varovaisempi sen suhteen, mitä itsestään somessa jakaa, Rusanen sanoo.

Euroopan unionin uusi lakiesitys on kieltämässä arveluttavat, käyttäjien heikkoa asemaa hyödyntävät algoritmit kokonaan. Se on Rusasen mielestä ainoa oikea tie.

Rusanen kehottaa tiedostamaan myös erilaisten palveluiden koukuttavan vaikutuksen.

Lapsille suunnatut suoratoistopalvelut käyttävät samoja algoritmeja kuin aikuisten vastaavat sovellukset. Lapsi koukutetaan katsomaan vielä yksi video ja sitten vielä yksi. Lapsille tarjotaan myös mainoksia.

Humoristista kyllä, jopa Rusasen perheen Eetu-kissa on haksahtanut nettipeliin. Sen annettiin pelata kissoille suunnattua hiiripeliä, ja se innostuikin metsästämään siimahäntiä ruudulta toden teolla. Se osasi mennä ruudun eteen odottamaan, että peli taas käynnistyisi.

Lopulta pelkkä Youtuben logon näkeminen riitti sille merkiksi.

– Meidän oli lopulta pakko rajoittaa Eetun ruutuaikaa, Rusanen sanoo.

Historiaa

Alku oli hidas

Tekoälyn tutkimus käynnistyi 1950-luvulla, kun yhdysvaltalaisessa Darthmouthin yliopistossa alettiin pohtia, miten ihmisen tiedonkäsittelyä voitaisiin kuvata laskennallisesti.

Tekoälyn luominen osoittautui haasteelliseksi, ja vasta 1980-luvulla tutkimus liikahti eteenpäin koneoppimisen kehityksen myötä. Tämän jälkeen oli mahdollista rakentaa itsenäisesti oppivia koneita.

2000-luvulla edistys on ollut nopeaa ja koneiden tietojenkäsittelykapasiteetti on noussut huimasti. Koneet ovat muun muassa oppineet luokittelemaan valokuvia tiettyjen kategorioiden perusteella ja muuttamaan käsinkirjoitettua tekstiä konekirjoitukseksi.

Viimeksi kuluneet 5–10 vuotta ovat olleet niin sanotun kapean tekoälyn eli täsmällisesti rajattujen ongelmien kehityksen kultakautta.

Lähde: Anna-Mari Rusanen sekä Rusasen, Otti Lapin ja Jami Pekkasen artikkeli Tekoäly ja ihmiskognitio (2018), Helsingin yliopisto.

Itseohjautuvia autoja saadaan vielä odottaa

Autonvalmistajat ovat visioineet, että itseohjautuvat autot lipuisivat kaduille lähivuosina. Koneälytutkimuksen asiantuntija Anna-Mari Rusanen ei usko niin nopeaan aikatauluun.

– Autonomisten autojen hyödyntämä tekniikka yleistyy toki tavallisissa henkilöautoissa lähivuosina, hän sanoo.

Autonomiset autot koostuvat kymmenistä eri ohjelmistoista: yksi osa huolehtii navigoinnista, toinen vahtii kaistaa ja kolmas tunnistaa lähestyvän jalankulkijan. Jokaisen järjestelmän hallitsema osa-alue on hyvin kapea.

– Kone ei osaa itsenäisesti vaihtaa toimintansa päämäärää, vaan se vaatii uudelleenohjelmointia, Rusanen kuvailee.

Rusanen olisi turvallisuussyistä suonut, että autonomisen liikenteen laajamittainen yleistyminen olisi alkanut laivoista tai junista, ei henkilöautoista.

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut