Tiede: Aamuryypyn voimin kirkkoon, ristiäisissä olutta, paloviina vei oikeuteen – Tällaista oli arki alkoholin kanssa 1600-luvulla

1600-luvulla etenkin juhlissa juomisella oli suuri merkitys. Sillä myös vahvistettiin sovut, kaupat ja sopimukset. Kuva 1600-luvun harrastajien tapaamisesta Tukholmassa. Magdalena Fick

Viinan voimin riideltiin, mutta silloin puolustettiin kunniaa, ei rähisty muuten vain.

Mervi Pasanen

Aika harvalle tulee mieleen aloittaa työpäivä reippaalla viinapaukulla, mutta 1600-luvulla aamuryyppy oli täysin normaali tapa.

Tuohon aikaan alkoholi oli osa ihmisten päivää. Sitä juotiin yhtä hyvin arkena kuin pyhänäkin, aamulla ja töiden jälkeen.

– After workit tunnettiin jo silloin. Työpäivän päälle palvelusväki meni kaljalle. Lisäksi esimerkiksi kaikki isot juhlat nimenomaan juotiin, kuten sanonta kuului, tamperelainen väitöskirjatutkija Jenni Lares, 32, kuvailee.

Juomalla sinetöitiin niin naimakaupat kuin hevoskaupatkin, ja riidatkin sovittiin ”tilaamalla yhdessä tuopit olutta”, kuten 1600-luvun tuomiokirjoista selviää. Ristiäisten vanha nimi on ruotsiksi barnsöl eli lapsenoluet.

Väitöskirjassaan Lares on tutkinut 1600-luvun juomakulttuurin sosiaalisia merkityksiä. Tutkimus keskittyy Länsi-Suomen maaseutuyhteisöihin. Lähteenä on käytetty alueen ja aikakauden tuomiokirjoja.

– Tutkimuksessa on tietoa vain tapauksista, jotka ovat päätyneet oikeuteen asti. Voidaan olettaa, että kaikki juominen ei ole johtanut oikeudenkäyntiin, Lares huomauttaa.

Laki määräsi, että kaikissa taloissa on kasvatettava humalaa oluen mausteeksi Tämä laki on ollut voimassa jo keskiajalta lähtien, eikä sitä muuten ole koskaan kumottu.

väitöskirjatutkija Jenni Lares

1600-luvun alkoholi oli pääosin itse valmistettua. Rahvas nautti lähinnä olutta ja paloviinaa, ylhäisö pääsi maistamaan viiniäkin.

– Viinan käyttö yleistyi, kun sitä opittiin tislaamaan viljasta ja se tuli kaikkien saataville. Laki määräsi, että kaikissa taloissa on kasvatettava humalaa oluen mausteeksi Tämä laki on ollut voimassa jo keskiajalta lähtien, eikä sitä muuten ole koskaan kumottu.

– Nykyisin ei enää sakoteta, jos joku ei viljele humalaa, mutta esimerkiksi 1700-luvulla siitä sakotettiin, Lares kertoo.

Humalanviljelyyn rohkaistiin, koska kotimaisella tuotannolla pyrittiin pitämään rahat kotimaassa.

Jenni Lares teki väitöstutkimuksensa Tampereen yliopiston historian oppiaineeseen. Väitästilaisuus lykkääntyi koronaepidemian vuoksi huhtikuulta lokakuulle. Mervi Pasanen

1500-luvulla tiukkaa viinaa ei nautittu kuin maan harvoissa linnoissa. Jenni Lareksen tutkimissa tuomiokirjoissa näkyy, että kansa aloitti viinanpolton 1600-luvulla.

– Tuomiokirjoihin alkoi tulla enemmän merkintöjä väkivallasta. Mutta ei pelkästään viinan takia, eli puhtaita kännitappeluja oli vähän. Sen sijaan aikuisten miesten välillä tuli kiistaa kunniakysymyksistä.

– Tuomiokirjojen mukaan riidat kypsyivät pidemmän ajan kuluessa. Kaunat kehittyivät ja lopulta kärjistyivät tappeluiksi.

Aikakauden miehet olivat tarkkoja kunniastaan. Jos omaa kunniaa loukattiin, siihen piti vastata.

– Yleensä riidan osapuolet tunsivat kaikki toisensa ja juomaan oli menty yhdessä.

Silloiset riidat eivät olleet verrattavissa nykyajan nakkikioskirähinöihin. Ne olivat enemmänkin kuin liian pitkälle aamuyöhön kestäneitä illanviettoja kavereiden kanssa.

Arkinen alkoholinkäytön ei ajateltu aiheuttavan ongelmia, koska esimerkiksi viinaryyppyjä otettiin jopa lääkkeeksi. Se nähtiin täysin hyväksyttävänä.

väitöskirjatutkija Jenni Lares

Yksi syy juomisen yleisyyteen olivat päivittäiset kalja-annokset. Rahvaan voimin juotiin melko mietoja juomia.

– Tapa oli vielä voimassa esimerkiksi linnoissa, kartanoissa, laivastossa ja armeijassa. Toki annokset olivat suurimmaksi osaksi mietoja juomia. Ne olivat verrattavissa nykyajan kotikaljaan.

Olut laskettiin tuohon aikaan välttämättömäksi elintarvikkeeksi.

– 1600–1700-luvuilla otettiin päivittäiset viinaryypyt, ja kyseessä oli elintarvikekäyttö. Alkoholissa on aika paljon kaloreita, Lares kertoo.

Alkoholilla oli myös sosiaalisia merkityksiä. Se oli esimerkiksi välttämätön osa juhlia.

– Toki jo tuolloin tiedettiin, että alkoholi aiheuttaa päihtymyksen. Arkinen alkoholinkäytön ei ajateltu aiheuttavan ongelmia, koska esimerkiksi viinaryyppyjä otettiin jopa lääkkeeksi. Se nähtiin täysin hyväksyttävänä.

Olaus Magnus kuvasi Pohjoisten kansojen historiassaan myös erilaisia astioita. Kousa eli sarvekas juoma-astia oli kuitenkin yhteinen, ei henkilökohtainen. Pohjoisten kansojen historia, 1555, Olaus Magnus (1490-1557)

1680-luvulla oli jo tarve kirkkolaille, joka kielsi tulemasta kirkkoon päihtyneenä.

– Kirkon mielestä kaikki alkoholinkäyttö oli pahasta, koska alkoholin nähtiin johtavan päihtymykseen, ja se oli huono asia.

Tuomiokirjoissa saattaakin olla todistelua, että henkilö ei ollut kännissä, aamulla vain lääkkeeksi ottanut vähän ryyppyä.

– Oikeutta on käyty esimerkiksi siitä, että on oltu kirkossa päihtyneenä.

Kirkkoon kesken palveluksen nukahtaminen ei aiheuttanut häiriötä, mutta se oli laitonta. Jumalanpalveluksen häiritsemistä päihtyneenä ei katsottu hyvällä. Kirkko jakoi siitä mielellään sakkoja, koska siten saatiin varoja seurakunnalle.

– Siitä olisi pitänyt tuomita sata taaleria sakkoa, joka vastasi työntekijän useamman vuoden palkkaa. Käytännössä sellaisia sakkoja ei jaettu, vaan sakko oli muutama markka eli pienin mahdollinen sakko.

Jos rahaa ei ollut, tarjolla oli julkinen häväistys jalkapuussa.

Vielä 1900-luvun alussa sanottiin, että juhlissa lapset saavat voita leivälle ja vanhat ämmät olutta. Jouluna sanonnan mukaan orjatkin saavat olutta eli juoda alkoholia.

väitöskirjatutkija Jenni Lares

Aikakauden juhlissa piti olla kunnolla päihtynyt, sillä vanhojen uskomusten mukaan se takasi onnen, oli kyseessä sitten satotoiveet tai avioliitto.

– Vielä 1900-luvun alussa sanottiin, että juhlissa lapset saavat voita leivälle ja vanhat ämmät olutta. Jouluna sanonnan mukaan orjatkin saavat olutta eli juoda alkoholia.

1600-luvun alussa alkoholi liitettiin osaksi hyvinvointia, mutta toisaalta aikakaudelta on peräisin sanonta ”ei hepo häitä kiitä, jouhihäntä juominkeja”. Rähinäviinaa saattoi osua juojan tuoppiin jo tuolloin.

Juomista alettiinkin paheksua jo 1700-luvulle tultaessa, ja 1800-luvulla perustettiin raittiusliike. Jos kirkonmenojen jälkeen 1600-luvulla vielä poikettiin kaljalle, kirkkokahvit korvasivat sen myöhempinä vuosisatoina.

– Jo 1500-luvulla tiedettiin, että alkoholi saa aikaan epäjärjestystä, nimenomaan sen väärinkäyttö. Vaikka viinaa on pidetty lääkkeenä, en kannusta ketään käyttämään sitä suuria määriä, väittelijä painottaa.

Jenni Lareksen piti väitellä aiheesta Tampereen yliopistossa huhtikuussa, mutta tilaisuus on koronavirusepidemian vuoksi lykätty lokakuun alkuun.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Etusivulla nyt