Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kysyimme toukokuun alussa lukijoilta kokemuksia hajamielisyydestä. Vastaajia oli 86, ja heistä kaksi kolmannesta oli naisia.

40 prosenttia verkkokyselyyn vastanneista tiedosti, että hajamielisyys johtuu päässä olevien asioiden paljoudesta. Pitkälti yli 90 prosenttia oli yrittänyt tehdä ongelmalle jotain, kuten laittaa itselleen muistilappuja.

Noin 40 prosenttia uskoi hajamielisyytensä johtuvan siitä, että päässä on liikaa asioita yhdellä kertaa. Vain neljä prosenttia arveli ilmiön syyksi sukurasitteen.

Puolet vastaajista sanoi lähinnä nauravansa hajamielisyydestä johtuville sattumuksille, mutta kahdeksan prosenttia pelkäsi muistisairautta.

Moni vastaajista kertoi myös oman hajamielisyystarinansa, joista tähän on poimittu 25.

Lukijoiden hajamielisyystarinoita

Töissä ollessani tulin toimistoni pihamaalle ja autoni oli kadonnut. Tulin siihen tulokseen, että se on varastettu. Soitin poliisille ja tein ilmoituksen varkaudesta. Myöhemmin muistin, ettei auto ollut mahtunut toimiston pihaan ja että olin vienyt sen Esson parkkipaikalle. Soittelin poliisille, että auto oli löytynyt.

Mies, 69

Unohdin, missä kerroksessa uusi tuttavani asuu, vaikka lähdin vain käymään ulkona. Pimputin väärää ovikelloa, jonka avasi tuntematon mies, josta tuli sen seurauksena kumppanini. Seurustelimme muutaman vuoden ja muutimme yhteen, mutta nyt olemme eronneet.

Nainen, 22

Päätimme lähteä katsomaan, millaista vapunvietto on Helsingissä. Parkkipaikkaa ei meinannut löytyä, ihmisiä oli liikaa, ravintoloissa oli älyttömät jonot ja minulla oli koko päivän tajuttoman kuuma.

Hermohan siinä meni etenkin kuumuuden takia. Kotiin tultuani riisuin paidan ja sen jälkeen liivit. Sitten alkoi naurattaa hysteerisesti. Liivien alla oli koko päivän olleet toiset liivit.

Nainen, 51

Yhtenä päivänä onnistuin hukkaamaan ison kattilallisen pastaa. Etsin sitä makuuhuoneesta, pyykkikorista ja vessasta.

Nainen, 37

Kerran taksia ajaessani Stadissa sain kyydin Itä-Helsinkiin ja ei kun menoksi. Itäväylällä unohdin, että asiakas on kyydissä ja kurvasin suoraan tallille viedäkseni auton pois. Poka jäi takapenkille nukkumaan. Meni pari tuntia ja muistin asian: äkkiä tallille. Jätkä nukkumassa. Ajoin oikeaan osoitteeseen ja herätin hänet. Mahtoi olla ukolla selvittämistä rouvalle missä oli kello 5:een.

Mies, 74

Olen unohtanut molemmat lapset päiväkotiin, eri vuosina tosin, onhan heillä kahdeksan vuotta ikäeroa. Olin niin keskittynyt työhöni, että menin suoraan kotiin ja ihmettelin, että onpas meillä rauhallista. Päiväkoti oli jo mennyt kiinni. Puhelin totta kai äänettömällä. Häpeillen menin ja hain lapsen pois.

Nainen, 60

Olen mestari hukkaamaan asioita. Aivan uudet mittasuhteet unohtelu sai kuitenkin seitsemän vuotta sitten, kun poika oli vielä vauva, ja univelkaa kertyi. Pyykkiä yritin tunkea jääkaappiin ja maidon sijasta meinasin lämmittää mikrossa kännykän.

Yhtenä päivänä onnistuin hukkaamaan ison kattilallisen pastaa. Etsin sitä makuuhuoneesta, pyykkikorista ja vessasta. Syytin miestäni siitä, että hän on syönyt koko kattilallisen, kunnes tajusin, että tuskin hän sentään kattilaa on syönyt. Joitain tunteja myöhemmin muistin, että perkele, minähän siirsin itse sen jäähtymään pakkaseen parvekkeelle.

Nainen, 37

Olin pyörällä töissä. Työmatkallani on pyöräiltävä osin autojen seassa. Pysähdyin suojateiden eteen ja päästin jalankulkijat kohteliaasti. Väistin tasa-arvoisissa risteyksissä oikealta tulevia autoja.

Taloyhtiömme kivijalan ravintolan edessä olivat Koffin hevoset kärryineen. Harmittelin, kun en näe niitä kunnolla, koska pitää kääntyä autotalliin edellisestä risteyksestä.

Näin tein, ja aloin hamuilla keskikonsolin säilytyslokerosta autotallin oven kaukosäädintä. Hoksasin, etten ajakaan autoa, vaan pyöräilen. Tein uukkarin ja menin ihastelemaan hevosia.

Mies, 51

Menen kauppaan ostamaan maitoa, mutta unohdan, miksi menin kauppaan, enkä siis muista ostaa maitoa.

Nainen, 49

Olen unohtanut ilmoittaa ajoissa lapsen hoitovuorot päiväkotiin ja joutunut järjestelemään työvuorot uusiksi. Pomo ei kauheasti tykännyt.

Minun ei onneksi enää tarvitse ihmetellä mistä hajamielisyys johtuu, sillä olen saanut 38-vuotiaana adhd-diagnoosin. Nyt opettelen uusia tapoja toimia, jotta elämästä tulisi hiukan helpompaa.

Nainen, 40

Puhelin ja avaimet ovat kateissa päivittäin. Unohdan sovittuja menoja. Olen istunut väärään autoon ja poistunut niin nopeasti, että unohdin käsilaukkuni väärän auton takapenkille. Olen unohtanut rahakukkaroni kotiin useita kertoja. Kaupan kassalla nolottaa, kun ei olekaan rahaa mukana.

Nainen, 57

Puhun kännykkääni ja samalla etsin kännykkääni. Auton avaimet ovat kädessäni, ja etsin niitä kuumeisesti. Pyydän miestäni kuuntelemaan, kun kerron jutun, ja saman tien unohdan, mitä olin kertomassa. Lähden autolla töihin, mutta huomaan hetken päästä parkkeeraavani vanhempieni pihaan. Menen kauppaan ostamaan maitoa, mutta unohdan, miksi menin kauppaan, enkä siis muista ostaa maitoa.

Nainen, 49

Olin laittamassa hiuksiani ja minulla ei ollut nipsiä, joten nostin ylös hiuksia pyykkipojalla.

Sain puhelun, että tule ulos. Ystävä halusi tarjota kahvit. Läksin heti, ja tavattiin kahvilla. Ystävä nauroi, ja ihmisiä hymyilytti. Pian ystävä kysyi, miksi minulla on pyykkipoika hiuksissa. Unohdin sen, kun kiireellä läksin.

Nainen, 58

Lähden hoitamaan asiaa, enkä muista, mihin olen menossa ja miksi. Sovin hajamielisten työkavereiden kanssa palavereja, emmekä muista miksi kokoonnumme.

Nainen, 37

Pyöräilykypärä on jäänyt päähän, kun ajan autoa. Vaatteet ovat väärin päin, kun pääsen töihin. Lapset ovat unohtuneet puistoon.

Nainen, 54

Joskus isommilla parkkipaikoilla en muista, minne jätin auton. Onneksi on kaukosäädin, jolla voin vilkuttaa auton valoja. Joskus, kun haen lasta päiväkodista, joudun tarkistamaan, että onhan arkipäivä ja päiväkoti auki. Ja että oliko minun vuoroni hakea lapsi.

Nainen, 26

Olen unohtanut sovittuja tapaamisia. Mennyt päivää aikaisemmin kampaajalle. Unohtanut kävelysauvat kauppaan, mutta en muista mihin kauppaan. Olen vastannut puhelimeen miehen etunimellä.

Nainen, 77

Pitäisi hakea jotain ja samalla tuoda tullessaan jokin toinen esine. Tulet takaisin ja lähde hakemaan sen toisen, mikä unohtui!

Mies, 56

Pitäisi hakea jotain ja samalla tuoda tullessaan jokin toinen esine. Tulet takaisin ja lähde hakemaan sen toisen, mikä unohtui!

Mies, 56

Kerran piti hakea tyttäreni sekä hänen kaverinsa elokuvateatterista, eikä minulla silloin ollut kännykkää. Ajoin kotiin asti ennen kuin tajusin, että olin unohtanut heidät kaupunkiin.

Melko paha oli, kun lupasin ottaa pojan pelikaverin kyytiin ja unohdin täysin. Vasta kotona muistin, mitä unohdin.

Nainen, 51

Tavarat häviävät, menot unohtuvat, kokkailut epäonnistuvat, töissä tulee mokailtua ajoittain, päivät menevät sekaisin, kohellan jatkuvasti jotain.

Olen tottunut olemaan kävelevä katastrofi. Nuo töissä mokailut kyllä vähän herättävät ajatuksia, että onko joku virtapiuha päästä katkennut.

Nainen, 43

Kaksi kertaa olen kaupassakäynnin jälkeen etsinyt isolta parkkipaikalta autoani tuloksetta, ja molemmilla kerroilla väärää autoa. Ensimmäisellä kerralla olin liikkeellä äitini autolla, ja toinen kerta sattui, kun olin juuri itse hankkinut uuden auton ja etsiskelin sitä vanhaa.

Olen myös etsinyt puhelintani puhelimen ollessa korvalla. Avaimet ovat useasti jääneet roikkumaan oveen. Laajan etsintäoperaation jälkeen olen turhautuneena ottanut vara-avaimen vain huomatakseni lähtiessäni, että siinähän se nippu killuu ovessa.

Kerran kiireessä pakkasin autoa mökkireissua varten, ja viimeisten tavaroiden jälkeen suljin kotioven. Sisälle jäivät sekä koira että kotiavaimet.

Nainen, 43

Kiltti mieheni palautti kaupan kassalta laukkuuni pakkaaman käsidesin seuraavalla kauppareissulla kertoen, että rouva toi tällaisen viimeksi kotiin kaupasta.

Nainen, 56

Pankin tili- ja luottotietoja sotutunnuksineen unohtui Prisman pankkiautomaatin päälle rahaa nostaessani. Olivat kuitenkin tallella, kun puolisen tuntia myöhemmin muistin ja hain pois.

Kerran vastaavia tietoja unohtui parkkihallin maksuautomaatin päälle. Sen muistin vasta illalla, ja menin seuraavana päivänä hakemaan. Oli vielä paikallaan. Laitoin silloinkin "kiittimet ristiin”.

Mies, 69

Saatan kantaa mukanani asioita, joita en tarvitse. Esimerkiksi jos ulos lähtiessäni käytän kenkälusikkaa, se saattaa tarttua mukaani, koska unohdan jättää sen sisälle.

Nainen, 20

Nyt korona-aikana kaupoissa on kassojen luona käsidesipullot. Saavuin kaupasta kotiin ja purin kauppakassista tavaroita. Ihmettelin, että mikähän tämä on, kun kädessäni oli isohko pullo, johon oli vielä mustalla tussilla kirjoitettu "käsidesi". Vielä pidempi aika meni siihen, kun mietin, että miten se olikaan päätynyt kauppakassiini.

Kiltti mieheni palautti käsidesin seuraavalla kauppareissulla kertoen, että rouva toi tällaisen viimeksi kotiin kaupasta.

Nainen, 56

Elämä on melkein jatkuvaa avaimien, puhelimen ja rahapussin etsintää, niin kotona kuin töissä. Kerran avaimet löytyivät kahden päivän etsinnän jälkeen pakastimesta.

Lapsen X-box oli takavarikossa vähän aikaa, enkä sitten enää muistanut, mihin olin sen jemmannut (löytyi myöhemmin). Suklaamunajahdin jälkeen oli edelleen yksi muna piilossa. Puhelin jäi kaupan ostoskoriin, ja sitä etsittiin sitten kymmenien koripinojen välistä. Puhelin hävisi lumisateessa parkkipaikalle ja löytyi kahden päivän päästä auratun lumikinoksen päältä ehjänä.

Nainen, 42

Nuorempana lähdin aamulla kesätöihin autolla. Olin puutarhatöissä. Ruokatauolla työkaverini vinkkasi, että ”mikäs sulla on auton katolla?” No tennarihan siellä! Ruokatauon sitten ajelin etsien toista kenkääni, joka löytyi ehjänä ojasta.

Nainen, 46

Olen autoon mennessä unohtanut täytekakun auton katolle. Liikennevaloissa älysin, että jotain on pielessä, kun ohi ajavat ihmiset osoittelivat hymyillen autoani.

Nuorempana lähdin aamulla kesätöihin autolla. Olin puutarhatöissä. Ruokatauolla työkaverini vinkkasi, että ”mikäs sulla on auton katolla?” No tennarihan siellä! Ruokatauon sitten ajelin etsien toista kenkääni, joka löytyi ehjänä ojasta.

Aikuisiällä olen onnistunut "jemmaamaan" kännyköitä ja pelikonsoleita, joita onkin pitänyt viikkotolkulla etsiä. Olen kerran joutunut ostamaan kännykän lapselleni, kun se oli niin pitkään äidin jemmassa. Kolmen kuukauden kuluttua se löytyi kaapista, josta muka olin jo etsinyt.

Kai tämä on periytyvääkin. Omaa äitiäni lähempää ei tarvitse esimerkkiä hakea.

Nainen, 48

Minulla on jäänyt auton katolle muun muassa laskiaispullat. No, siellähän ne eivät pysyneet, vaan tippuivat katolta parkkipaikalle. Kerran jäi salaattirasia, ja se selvisi noin kolmen kilometrin automatkan kaupasta kotiin. Se oli jäänyt kiinni takalasin tuulilasinpyyhkijään. Oli vielä aivan syötävä salaatti.

Kerran otin väärät avaimet käteeni, kun lähdin ulos viemään roskista. En päässyt takaisin sisään. Muu perhe oli poissa, tytär onneksi vain muutaman kilometrin päässä. Kännykkää ei tietenkään ollut mukana, joten piti mennä soittamaan naapurin kännykästä. Koska tyttären kännykkä oli äänettömällä, hän ei tietenkään hokannut soivaa puhelinta. No, aikamme sählättiin naapurin kanssa, ja lähdettiin hakemaan keskustasta vara-avainta isännöitsijän kanssa toimistolta. Kun saavuimme kotipihaan, tytär oli tullut juuri kotiin.

Nainen, 57