Samuli Putro tuli suuren yleisön tietoisuuteen 90-luvun lopulla Zen Cafe -yhtyeen laulaja-lauluntekijänä. Zen Cafen lopetettua jo kuusitoista vuotta sitten, on Putro ehtinyt jo soolourallaankin kahdeksanteen albumiin, vastikään julkaistuun Ikävä mummoa -pitkäsoittoon. Putro on tunnettu tarinnankerronnallisesta otteestaan laulujensa teksteissä, jotka käsittelevät usein elämän nurjia puolia ja toisaalta ovat myös usein lohdullisia. Putron tarinat pääsivätkin valloilleen monessa mielessä Tampere-talon isossa salissa, kun Putro vei osana konserttisalikiertuettaan yleisönsä ensin automatkalle Ruotsiin ja perään matkalle muuhun tuotantoonsa.
Illan ensimmäinen setti sisälsi kokonaisuudessaan tuoreimman albumin, joskin kappaleet olivat hieman eri järjestyksessä kuin albumilla. Uuteen albumiin Putro oli muuttanut musiikillistaan ilmaisuaan elektronisempaan suuntaan syntetisaattorien pulputellessa kappaleiden taustalla kumartaen jonnekin 80-lukulaiseen elektropoppiin kuten Pet Shop Boysiin. Soundia ovat tuoneet Death Hawks yhtyeestä tutut Tenho Mattila ja Miikka Heikkinen. Alkuperäisen tiedon mukaan illan kokoonpano olisikin ollut juuri tuo Putro-Mattila-Heikkinen, mutta syntetisaattoreita ja koskettimia soittikin tänään Tuukka Tuunanen, joka on tehnyt yhteistyötä Putron kanssa jo vuosikausia. Tenho Mattila oli kuitenkin vaimoineen mukana yleisössä ja Putro kiitteli alkupään välijuonnossaan vuolaasti Mattilan panosta Ikävä mummoa -albumiin yleisön palkitessa Mattilan runsailla aplodeilla.
Ensimmäisessä välijuonnossa toisen kappaleen jälkeen Putro kertoi olleensa ennen iltaa kovin jännittynyt, sillä kyseessä oli hänen ensiesiintymisensä Tampere-talon Isossa salissa ja Pienessä salissa aiemmin esiintyneenä, hän oli ajatellut, että olisi ”saatanan tyhmän näköistä, kun on 300 katsojaa 1600 hengen salissa”. Pelko osoittautui täysin turhaksi, sillä alakatsomo oli käytännössä viimeistä paikkaa myöten täynnä ja parvikin noin puolillaan. Yleisö eli myös hyvin vahvasti mukana Putron tarinoissa tässä hyvin lämminhenkiseksi osoittautuneessa illassa.
Kuten todettua, niin Samuli Putron sanoitukset ovat monesti pienoistarinoita. Tarinointi jatkui myös vilpittömän välittömissä ja lämminhenkisissä välijuonnoissa, jotka monesti koskivat tapahtumia laulujen taustalla. Esimerkiksi Ikävä mummoa -nimikappaleen tausta, joka lähtee tilanteesta, jossa hän meinasi aikoinaan koulun liikuntatunnilla hukkua, koska hyppäsi suoraan isoon altaaseen osaamatta uida. Tämän jälkeen kotona kuten Putro itse muotoili: ”en kertonut tietenkään porukoille mitään, koska ärsytti ja hävetti, kun meinasin hukkua, kun olin tyhmä.”. Myöhemmin kesälomareissulla mummolaan Tampereelle, hän oli mummolle sitten viimein paljastanut edeltäneen tilanteen ja sen tosiasian, ettei osannut uida. Mummo oli sitten opettanut Putron uimaan. Tämä tarina oli tullut muutama vuosi sitten Putron mieleen ja johtanut lopulta Ikävä mummoa -kappaleeseen ja lopulta koko uuteen albumiin, koska onneksemme Putro ”ei ole vieläkään onnistunut hukkumaan, kovasta yrityksestä huolimatta” uintiharrastuksen pysyttyä mukana näihin päiviin saakka. Näin tuli paljastettua salassa pidettyjä asioita lapsuudesta myös tänään katsomossa istuneelle äidille.
Ikävä mummoa -albumin kappaleet tulivat aika lailla samoilla sovituksilla kuin albumillakin syntetisaattoreiden luodessa äänimaton taustalle, jota hallitsi kuitenkin Putron laulu ja kitara. Ehkä hallitsevin osa oli kuitenkin Putron välitön olemus, joka heijastui tarinoissa myötäelävään yleisöön, nauruineen ja lähes itkuineen. Monesti Putro puhutteli suoraan jotakin yleisön edustajaa muodostaen sitä myötä entistä henkilökohtaisemman kokemuksen kyseiselle kohteelle ja samalla myös muulle yleisölle. Levynkin päättänyt Nuoruuteen -kappale johdatteli yleisön väliajalle Putron varsin omintakeisen performanssin myötä, jossa hän kiemurteli lavalla välillä kuin strippiklubilla karvahatussaan ja peilipallon lailla kimaltavassa paljettitopissaan pyöritellen takkiaan kädessään kuin olisi heittämässä sitä yleisöön minä hetkenä tahansa.
Toisella puoliajalla Putro pureutui muuhun tuotantoonsa soolouraltaan. Puoliaika alkoi pelkistetysti, kun muu yhtye jäi vielä takahuoneeseen Putro säestäessään itseään akustisen kitaran aloittaen osuuden Elämä on juhla -kappaleella vitsaillen perään muun muassa hiustyylistään, josta Helsingin Kalliossa olivat paikalliset huligaanit todenneet, että ”Spede elää.”, josta aiheutui äänekäs naurunremakka yleisössä. Putro ei tuntunut ottavan itseään liian vakavasti, vaikka hänestä on muodostunut älykkömäinen ja vakavahenkinen kuva sanoitustensa perusteella.
Yksinään Putro esitti vielä Jokainen tarvitsee, Älä sammu aurinko sekä Hankala, Vaativa Helppo ja Kaunis -kappaleet, jonka jälkeen hän valmistautui kutsumaan yhtyeen takaisin lavalle. Artisti itsenä kuitenkin yllätettiin, kun lavalle tulivatkin Majaoja-säätiöstä asiamies Ritva Tiainen, säätiön puheenjohtaja Maija Ikonen sekä varapuheenjohtaja Mikko Närhi. Majaoja-säätiö tukee kulttuuria kaikissa ilmenemismuodoissaan ja tänä vuonna vuosittaisen Majaoja-palkinnon säätiö on myöntänyt Samuli Putrolle. Kuten Tiainen puheessaan kertoi, niin ihan pienestä palkinnosta ei ole kyse ja siihen kuuluvat kukkapuketti, joka ”tietäen Putron olevan kasvissyöjäsorttinen, sisältää paljon syötäviä osia”, Paula Nikkilän suunnittelema pronssireliefi sekä viisitoistatuhatta euroa rahaa.
Yleisö osoitti tässä vaiheessa Putrolle suosiota seisaaltaan valtaisien aplodien vavisuttaessa Tampere-talon rakenteita. Palkinnon saamisen jälkeen Putro vaikutti aidosti häkeltyneeltä ja jonkun huutaessa yleisöstä, että ”tarjoa kaljat”, niin hän vitsaili, että ”mun piikkiin Telakassa koko ilta.” Joskin oikeasti ohjelmassa tulisi olemaan Tiaisen mukaan heti konsertin jälkeen juhlatilaisuus Putron kunniaksi, joten rahat todennäköisesti päätyvät johonkin tärkeämpään, kuten uuteen musiikkiin. Musiikki jatkuikin yhtyeen palatessa lavalle Kellot kappeliin -kappaleen myötä. Kertosäkeessä lauletaan, että ” Ihmettele öitä, Jotka vähitellen muuttuu aamuiksi”, joka lienee teema tulevanakin yönä palkintojuhlan merkeissä.
Jäniksen vuosi -kappaleen jälkeen Putro kertoi seuraavan Milloin jätkät tulee -kappaleen taustoista. Kouluaikoihin palannut kappale käsittelee aina yhtä tärkeätä asiaa eli kiusaamista ja ennen kaikkea sen vastustamista. Ei ole helppoa mennä väliin kiusaamistilanteisiin, koska silloin asettaa itsensä alttiiksi uhalle kiusatun tavoin, mutta kiusaamisen uhreja tulee aina puolustaa. Kiusaaminen ei ole oikein missään muodossa tai missään tilanteessa. Milloin jätkät -tulee onkin ehkä itseäni eniten puhutteleva kappale koko Putron tuotannosta, joka on aina yhtä sykähdyttävää kuulla.
Jossain vaiheessa Putro kyseli yleisöltä, onko ok, jos soittaa enemmän kappaleita kuin ensimmäisessä setissä. Yleisön vastaus ei jättänyt mitään arvailujen varaan, sillä yleisö tuskin sai kyllikseen lähes kolmituntisessa illassa. Nykyiselle yhtyeelle uudelleen sovitettuina uuden albumin soundimaailmaan nojaavina kuultiin vielä ainakin Tyttäreni, Ilmasta tehtyjä, suuret suosionosoitukset saanut Mitäpä jos, Anna nyt ja Tavalliset hautajaiset. Toinen puoliaika päättyi Olet puolisoni nyt -kappaleeseen, joka on yksi viime aikojen suurimmista rakkauslauluista.
Encore-osuudessa Putro hyödynsi täydellisesti Tampere-talon akustiikkaa, kun sekä alkupuhe että ainoana encore-kappaleena kuultu Älkää unohtako toisianne tulivat täysin ilman mikrofoneja. Hän kertoi illan olleen sattuneesta syystä ikimuistoinen ja kehui yleisöä, joka tietysti kuuluu normaaliretoriikkaan lähes kaikkien artistien kaikilla keikoilla. Tänään kiitokset oli helppo uskoa, sikäli vahvasti oli illan yleisö ottanut Putron omakseen kaikkinensa. Sykähdyttävä ilta sai näin vieläkin sykähdyttävän päätöksen.
Samuli Putro: Automatka Ruotsiin, Tampere- talo, Iso Sali, lauantaina 15.4.2023