Sad Songs from the Heart of Europe tuo Kellariteatterin lavalle huikean kuvan syyllisyydestä ja anteeksiannosta katumisen kautta.
Teatteriarvio
Fjodor Dostojevskin maailmankuulu klassikko Rikos ja rangaistus on kirjoitettu jo vuonna 1866, mutta on entistä ajankohtaisempi. Viimeisen vuoden tapahtumat ovat tuoneet siihen jälleen uusia yhtymäkohtia. Miten tämän päivän tappajat selviävät syyllisyydestään, löytyykö heille armoa ja anteeksisaamista?
Rikos ja rangaistus -romaanin päähenkilö, rutiköyhä entinen opiskelija Rodion Romanovits Raskolnikov haluaa todistaa olevansa moraalisesti valioihminen ja tappaa mielestään oikeutetusti koronkiskurieukon ja tämän paikalle sattuneen sisaren kirveellä. Ryöstösaaliilla hän pystyisi tekemään hyviä tekoja ja hyvittämään murhat. Syyllisyydentunnot ja harhat valtaavat kuitenkin teon jälkeen hänen mielensä.
Raskolnilkov tuntee nuoren prostutioitu Sonjan, joka hankkii köyhälle perheelleen rahaa ja kertoo hänelle murhista. Sonja on syvästi uskonnollinen ja vakuuttaa Raskolnikoville, että vain tunnustamalla hän saa anteeksiannon. Siitä seuraa kahdeksan vuoden pakkotyöleiri Siperiassa, ja Sonja seuraa häntä.
Kristian Smeds on jo vuosikymmeniä tunnettu omaleimaisena ohjaajana ja käsikirjoittana. Sad Songs from the Heart of Europe sai kantaesityksensä Vilnassa vuonna 2007. Suvi-Sini Peltola tulkitsi Sonjan roolin Lahden kaupunginteatterissa 2006 Samuli Reunasen ohjauksessa.
Nyt Reunanen on ohjannut hienosti Sonjan rikoksen ja rangaistuksen Suvi-Sini Peltolalle Kellariteatteriin.
Esitys on suorastaan maaginen: se pitää katsojan tiukassa otteessaan. Suvi-Sini Peltolan tulkitsee huikealla taidolla kaikki roolit. Sonjan juoposta isästä hän tekee vavahduttavan kuvan tähän aikaan. Koronkiskurieukon kuolema näyttäytyy vain kullalta kimaltavilla käsillä. Itse Sonjan Peltola kuvaa tarkkaan pohdituin keinoin ja tekee hänestä miltei pyhimyksen kaltaisen.
Esitykseen kuuluu oleellisesti Jarmo Saaren säveltämä ja livenä lavalla esittämä musiikki. Hän loihtii lukuisilla soittimillaan hämmästyttävän ja mystisen äänimaailman.
Eero Auvisen visualisointi luo lavalle erilaisia tiloja ja tunnelmia. Hänen valaistussuunitelmassaan valonheittäjillä on suuri vaikutus: niiden liikuttelu saa aikaan aina uuden ulottuvuuden. Auvisen ja Suvi-Sini Peltolan puvustus toimii pienesti, mutta vahvasti kuten Sonjan valkea harsopuku ja isän tahriintunut sotilasmantteli, joka muuttuu silmissä itse isäksi.