Mitja Jakonen, 22, teki viime kesänä päätöksen, jonka seurauksena hän tiesi joutuvansa vankilaan. Laki ja moni suomalainen pitää hänen tekoaan rikollisena, mutta Jakonen itse ei.
Hän suoritti viime vuoden keväällä siviilipalvelustaan Helsingissä Maunulan ja Paloheinän kirjastoissa, kun Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja sen mukanaan tuomat ilmiöt saivat hänet ryhtymään totaalikieltäytyjäksi.
– Tämän yhteiskunnan ilmapiiri on Nato-keskustelun aikana muuttunut hyvin militaristiseen suuntaan, kertoo Turussa nykyisin asuva Jakonen.
Vuoteen 2011 saakka kaikki totaalikieltäytyjät tuomittiin automaattisesti vankilaan, mutta sen jälkeen käytäntöön tullut valvontarangaistus on pienentänyt vankilatuomioiden määrää merkittävästi.
Nyt lähes kaikkien kieltäytyjien tuomiot muunnetaan valvontarangaistuksiksi. Niitä valvotaan jalkapannan avulla.
Kun vielä parikymmentä vuotta sitten totaalikieltäytyjiä istui vankiloissa joka vuosi 50–70 henkeä, heidän määränsä on viiden viime vuoden aikana ollut vain 1–2 henkeä.
Suurimmillaan jalkapannan avulla tuomiotaan suorittavien määrä on ollut 2014–2016, jolloin heitä oli vuosittain yli neljäkymmentä.
Viime vuonna kotiarestiin määrättyjä oli koko maassa 39 miehen verran. Määrä kasvoi vuodessa 15 hengellä, mutta Aseistakieltäytyjäliiton mukaan kyseessä on kausivaihtelu.
Ukrainan sota ei ole ehtinyt vaikuttaa viime vuonna totaalikieltäytyjien määrän kasvuun, sillä oikeusprosessit kestävät yleensä lähes vuoden verran.
Oikeuslaitos on myös koronaepidemian vuoksi ruuhkautunut ja silloin kieltäytyjien tuomioiden antamiset venyvät.
Rikosseuraamusviraston tuoreimpien laskelmien mukaan yhden valvontarangaistuksen kustannukset olivat vuonna 2021 hieman yli 43 000 euroa.
Mitja Jakonen ilmoitti viime kesänä vakaan harkinnan jälkeen keskeyttävänsä siviilipalveluksen ja täytti ilmoituksen totaalikieltäytymisestä. Sen jälkeen Lapinjärvellä sijaitseva siviilipalveluskeskus teki Jakosesta lakisääteisen rikosilmoituksen poliisille.
Kului muutama kuukausi ja poliisi kuulusteli Mitja Jakosta puhelimitse ja sitten käynnistyi syyteprosessi. Huhtikuussa asiaa käsitellään Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa. Vakiintuneen käytännön mukaan Jakonen saa 173 vuorokauden vankeusrangaistuksen, mutta se mitä todennäköisimmin muunnetaan valvontarangaistukseksi.
Käytännössä luvassa on kotiaresti, jota valvotaan jalkapannan avulla.
Koska Jakonen oli ehtinyt jo suorittaa osan siviilipalveluksestaan, se vähennetään jalkapanta-ajasta. Panta hänelle asennetaan kesällä, jolloin rangaistuksen suorittaminen alkaa.
– Helpompaa olisi ollut vain jatkaa siviilipalveluksessa, mutta en halunnut sitä tehdä, kertoo Aseistakieltäytyjäliitossa itsekin aktiivisesti toimiva Jakonen.
Aseistakieltäytyjäliitto on kritisoinut kovin sanoin totaalikieltäytyjien kohtelua Suomessa. Liitto pitää heille langetettuja rangaistuksia suoranaisena ihmisoikeusongelmana.
– Esimerkiksi Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuselimet ovat kritisoineet Suomen asevelvollisuuteen liittyviä ongelmia. Amnesty International pitää suomalaisia totaalikieltäytyjiä mielipidevankeina, muistuttaa Aseistakieltäytyjäliiton järjestökoordinaattori Aku Kervinen.
Suomalaiset "totaalit" eivät ole vielä YK:n elimiin vedonneet, mutta Kervinen uskoo, että tulee aika, jolloin näin tapahtuu ja nykyistä järjestelmää ryhdytään Suomessa purkamaan.
– Vaikka valvontamenettelyä saatetaan pitää vankilatuomiota lievempänä, ei asianlaita ole niin, koska molemmissa ihmisen vapautta rajoitetaan voimakkaasti. Moni totaalikieltäytyjä on ollut jalkapannan vuoksi hyvinkin ahdistunut, Kervinen muistuttaa.
Valitsemalla työlään totaalikieltäytymisen Jakonen haluaa kritisoida paitsi aseellista maanpuolustusta myös tapaa suorittaa siviilipalvelus.
– Nykyisellä siviilipalveluksella ei ole mahdollisuutta toimia sillä tavoin kuin itse pidän järkevänä. Nyt sivari on jo pituutensa puolesta lähinnä rangaistuskeino ja tapa ohjata nuoria sosiaalisesti.
Hän ei omien sanojensa mukaan halua rakentaa yhteiskuntaa siihen suuntaan, jossa ongelmat opittaisiin ratkaisemaan aseiden voimalla.
– Ihannetilanne olisi se, että nuoret voisivat vapaasti valita varusmiespalveluksen ja kokonaan toisenlaisen kansalaispalveluksen välillä. Jälkimmäinen olisi sellainen, jossa tehtäisiin oikeasti työtä esimerkiksi ekologisten ja sosiaalisten ongelmien ratkaisemisen puolesta, Jakonen korostaa.