Kati Kuosmanen sai pitkän asunnottomuuden jälkeen oman kodin Koisoniitystä.
Iltaisin, kun Kati Kuosmanen, 54, painaa pään tyynyyn, hän rutistaa käsilaukun tiukasti halaukseensa.
– Vaikka enää ei tarvitsisi. Nythän en ole enää asunnoton.
Kuosmasella on oma asunto lähes kolmen vuoden asunnottomuuden jälkeen. Hän sai 36 neliön yksiön uudesta Koisoniityn asumistukiyksiköstä.
Hän muutti omaan kotiin vuoden alussa, mutta turvattomuuden tunne ei katoa hetkessä. Siksi vanhasta tottumuksesta hän pitää käsilaukustaan kiinni usein myös öisin.
– Kaikki elämäni oli kahdessa kassissa. Niistä oli pidettävä kiinni, kun nukuin, milloin missäkin, hän sanoo.
Yleiset vessat ja juna-asemien penkit olivat monesti Kuosmasen yösija. Tuttavien luona hän yöpyi niin pitkään, kun ovet avautuivat.
– Jouduin asunnottomaksi, koska sain häädön. Autoin kaveria ja se oli virhe, Kuosmanen toteaa.
Koivuhaassa sijaitsevassa Koisoniityssä on 42 asuntoa. Noin puolet asunnoista sijaitsee luhtitaloissa ja on tarkoitettu tuettuun asumiseen. Tällaisessa asunnossa Kuosmanen asuu.
Kaikki elämäni oli kahdessa kassissa.
– Tykkään laittaa ruokaa, nyt kun se on mahdollista. Minun täytyy vain vielä hankkia jostain haarukoita, veitsiä ja kattila.
Asuinnoissa oli valmiina muutamia kalusteita, kuten sänky. Muut huonekalut ja astiat tulee asukkaiden hankkia itse.
– Autamme, mutta emme tee asioita kenenkään puolesta, kertoo Koisoniityn palvelukeskuksen esihenkilö Tuiku Valve.
Toinen puoli Koisoniitystä on tarkoitettu asukkaille, jotka tarvitsevat ympärivuorokautista tukea. Asunnot ovat päärakennuksen yhteydessä, jossa on myös ruokailu- ja oleskelutila.
Lisäksi pihalla on viisi yksiötä omalla sisäänkäynnillä.
– Nämä ovat tarkoitettu henkilöille, jotka tarvitsevat omaa rauhaa, eivätkä esimerkiksi kestä naapurista tulevaa meteliä. Henkilöillä voi olla esimerkiksi väkivaltaisuutta, Valve selvittää.
Koisoniityssä työskentelee parikymmentä sosiaali- ja terveysalan ammattilaista. Asunnon saamisen edellytyksenä on asunnottomuus, päihde- tai mielenterveysongelma. Kaiken lähtökohtana on asunto ensin -periaate, joka tarkoittaa, että Koisoniityssä ei odoteta asukkaalta päihteettömyyttä.
– Päihteitä ei saa käyttää yhteisissä tiloissa, Valve korostaa.
Koisoniitty on päihteet salliva pidempiaikainen asumisyksikkö. Vuokrasopimukset tehdään aluksi kolmeksi kuukaudeksi, ja kun asuminen sujuu, sopimusta jatketaan.
– Tämä ei ole pysyvää asumista, mutta kyllä täällä saa pidempään asua, Valve sanoo.
Valveen mukaan valtaosalla asukkaista on päihdetaustaa. Kuosmanen on tässä poikkeus.
– Olen eläkkeellä sairauksieni vuoksi, mutta päihteitä en käytä. Asunnottomaksi voi joutua ilman päihteitäkin, hoitoalalla aikoinaan työskennellyt Kuosmanen toteaa.
Valve kokee, että päihteet salliva asumisyksikkö on erittäin tarpeellinen ja tärkeä askel Vantaalla.
– Ensinnäkin se on ihmisoikeus: jokaisella on oikeus asuntoon. Kun ihmisellä on asunto ja tukea ympärillään, se vähentää inhimillistä kärsimystä ja terveydenhuollon kustannuksia. Uskon myös, että tämä on tapa vähentää rikollisuutta, Valve painottaa.
Kuosmaselle asunto on unelmien täyttymys.
– Asunnottomana, varsinkin naisena, jouduin kohtaamaan kaikenlaista, kiristystä ja väkivaltaa. Toivon, että asunnottomia kohdeltaisiin ihmisinä.
Muokattu 20.2. kello 11.40: Korjattu nimivirhe jutun ingressistä. Haastateltava on Kati Kuosmanen, ei Luostarinen.