Kangasalalaisyritys haluaa tuoda liikenteeseen havainnekuvissa futuristiselta näyttävän ilmaradan.
Mitä jos tulevaisuudessa liikkuisimmekin ilmassa?
Kangasalalainen UDT Technologies haluaa tuoda liikenteeseen ilmaradan, jolla matkustajat liikkuisivat kapseleissa paikasta toiseen.
Kehitysjohtaja Jussi Niemioja kertoo, että ajatus ilmarataan lähti Tampereen raitiotiehankkeesta.
– Kuinka siihen päädyttiin, kun oli niin vastakkainasettelua, että toiset olivat puolesta ja toiset vastaan, Niemioja sanoo.
– Tuli mieleen, että miksi vaihtoehtoja on niin vähän. Jos menee internettiin, siellä kuvaillaan tulevaisuuden vaihtoehtoja aika paljonkin. Ja maailmassahan on vaihtoehtoja ja niitä voi kehittää, jalostaa ja muunnella. Meidän päätelmämme on – onko raitiotie kuitenkaan aina se oikea tai ainoa vaihtoehto.
Ilmaradan rataosuus muistuttaa hieman modernin huvipuistovuoristoradan rataa. Rataa pitkin kulkevat pyöreät kapselit, joista kuhunkin mahtuu kaksi ihmistä. Ajatuksena on, että radan varrella on asemia, joilta voi nousta kapselin kyytiin. Niemiojan visiossa kapselit eivät kuitenkaan kulkisi tiettyä vuoroväliä, vaan ihmiset tilaisivat ne sovelluksella asemalle silloin, kun tarve matkustamiselle on.
– Asemilla tai kaupunkihubeissa integroituvat palvelut ja niihin voi yhdistää matkaketjuja. Ajat vaikka skootterilla asemalle ja jatkat ilmaradalla johonkin nopeasti ja päästöttömästi.
Ihmisten lisäksi ilmaradalla voisi kuljettaa myös tavaroita.
– Monikäyttöisyysaspekti on ollut meille tosi tärkeä. Ei tehdä laitetta, joka on yksikäyttöinen, vaan luodaan alusta, johon integroidaan myös kolmannen osapuolen palveluita.
Tänä päivänä postipaketit tuodaan yleensä kotiovelle tai pakettiautomaattiin. Jos automaatti on täynnä, paketti menee johonkin muualle ja ihminen joutuu sen omalla kustannuksellaan hakemaan.
– Meidän tulevaisuudenkuvassa kaupan katolla voisi olla asema. Ihmisten ei välttämättä tarvitsisi mennä kauppaan hakemaan tuotetta, vaan applikaatiolla pyydettäessä kauppa lähettäisi tällaista rataa pitkin toimituksen yhteyspisteeseen. Meidän visiossa ihminen saa paketin oikea-aikaisesti valittuun paikkaan ja logistiikkayhtiön ei tarvitse kuljettaa turhia lenkkejä.
Niemiojan mukaan heidän kaavailemallaan radalla voisi kulkea vastaavan matkan kuin Hervannasta Tampereen keskustaan seitsemässä minuutissa. Tähän päästäisiin sillä, että kapselit eivät pysähtyisi kaikilla asemilla.
– Ainoastaan asemalle menijät pysähtyvät ja pääradalla kapselit kulkevat tauotta pysähtymättä.
Ilmaratoja on yrityksen visioissa piirrelty moniin eri kohteisiin.
– Me hahmottelemme itseämme raitiotien päissä ja poikittain siihen nähden. Se on tosi luonnollinen, kun eihän raitiotien linjaratkaisukaan palvele kaikkia ja Tampereellakin on vielä paljon tilaa, jossa liikkumisen palveluita voidaan parantaa.
Ajatuksena on myös, että ilmaradan asemien yhteyteen voisi nousta liityntäparkkeja, joihin voisi tulla kauempaa autolla.
Yhden ratakilometrin rakentaminen maksaisi halvimmillaan 1,5–2 miljoonaa euroa. Niemiojan mukaan ajatuksena on, että lipputuloilla voitaisiin kattaa kustannukset.
– Tiedetään, että liikennekustannus per kilometri autoon verrattuna on ihan merkittävän pieni, koska energiankulutus on sähköpolkupyörästä seuraava.
Kapselit eivät myöskään vaatisi kuskia, vaan ne olisivat automaattiohjattuja ja niitä ajettaisiin keskusvalvotusti.
– Ylläpito- ja valvomokustannus on tosi pieni verraten kuskeilla operoitaviin julkisiin liikennemuotoihin.
Ideana on, että käyttäjien - sekä ihmisten että pakettien - määrä olisi niin suuri, että liiketoiminta tuottaisi voittoa omistajilleen.
– Järjestelmää voisi laajentaa sillä tuotolla eikä niin, että kaupungin pitää ostaa yhdessä veronmaksajien kanssa kaikki järjestelmät. Kukin paikallinen ilmaratayhtiö voi määritellä palvelutasonsa ja tarpeensa.
Se, milloin ilmaradalla oikeasti voisi liikennöidä, riippuu monesta tekijästä.
– Olemme arvioineet, että jos joku nyt tilaisi, kyytiin pääsisi alle kahdessa vuodessa ja meillä voisi olla järjestelmän pilotti pyörimässä kolmen vuoden päästä.
Tässä vaiheessa kyse on kuitenkin enemmän konseptin viimeistelystä ja uusien ideoiden tarjoamisesta.
– Me haluaisimme kouluttaa liikennesuunnittelijoita ja kaupunkivisionäärejä.
Niemioja myös toivoo, että ilmaratoja voitaisiin suunnitella ja rakentaa Suomessa.
– Jos tällaisia tulee ja niitä ostetaan Suomeen ulkomailta, sen tietää, miten päin vaihtotase menee. Voisiko tällaisissa hi-tech monikäyttöalustoissa ja -laitteissa Suomi olla se, joka veisi näitä maailmalle.