Sally Salmisen vuonna 1936 ilmestynyt romaani Katrina saa Johanna Freundlichin ohjaamana upean tulkinnan.
Teatteriarvio
Ahvenanmaalla syntynyt Sally Salminen ponnisteli 11-lapsisesta perheestä suosituksi kirjailijaksi ja Nobel- ehdokkaaksi ennen Frans Eemil Sillanpäätä. Erikoista on, että myös kolme muuta sisarusta päätyi kirjailijoiksi.
Juha Hurme teki kulttuurityön suomentaessaan uudelleen Katrinan – nyt sen toivoisi nousevan uudelleen ansaitsemaansa asemaan.
Katrina kuvaa 1800–1900-lukujen taitteen elämää Ahvenanmaan saaristossa. Siellä asuva merimies Johan vierailee Pohjanmaalla ja onnistuu valheellisilla lupauksillaan ja puhelahjoillaan viettelemään ison talon tyttären Katrinan vaimokseen.
Kun nuoripari matkustaa tulevaan kotiinsa, se osoittautuu täysin erilaiseksi kuin puheissa. Talo ei ole valkoinen hienoine parvekkeineen eikä pihalla ole omenapuita joissa kasvaisi kaiken värisiä, jopa sinisiä omenoita. Paljaan kallion takana on kylän onnettomin, romahtamaisillaan oleva hökkeli. Ja mies on rehentelijä, jolle kyläläiset nauravat – vain Katrina oli uskonut kerskaavia puheita.
Nuorikon alku saaristossa ei ole helppoa, ja mieskin lähtee heti pitkäksi ajaksi merille. Itse hän joutuu raskaisiin töihin kapteenien ja tilallisten työläiseksi. Periksi antamaton pohjalaisnainen voittaa vuosien saatossa paikkansa eriarvoisessa yhteisössä, kasvattaa lapsensa ja huolehtii perheestä. Miestäänkin hän rakastaa ja oppii kunnioittamaan vaikeissa olosuhteissa.
Katrinaa on usein verrattu Anni Blomqvistin Myrskyluodon Maija -romaanisarjaan. On myös sanottu, että se kuvaa Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanin tyyliin naisen historiaa. Klassikon aseman se ansaitsee väkevällä tarinan kerronnalla.
Johanna Freundlich on onnistunut ohjauksessaan erinomaisesti. Hän on saanut koko TTT:n vierailijoilla täydennetyn näyttelijäjoukon huippuvireeseen. Jokainen tekee hienoa työtä.
Kokonaiskuvaan vaikuttavat olennaisesti Mark Väisäsen nerokkaasti ratkaistu näyttämökuva ja onnistunut pukusuunnittelu. Ari Nummisen oiva koreografia paljastaa niin työläisten raskaat raatamiset kuin iloiset tanssit, mukana on myös lauluja.
Esityksen ehdoton tähti on Jonna Järnefeltin Katrina. Hän kasvaa 23-vuotiaasta viisikymmentä vuotta vanhemmaksi pienin eleettömin keinoin. Jyrki Mänttäri tekee hänen nahjusmaisen miehensä osuvasti.