Tampereen SYLI-keskus tarjoaa syömishäiriöön liittyvää tukea ja seuraa.
Ovi käy tiuhaan, kun Syömishäiriöliitto SYLI ry:n kahvihetki on alkamassa Tampereella. Toiminnanohjaajana työskentelevä Tuija Luhtala tervehtii jokaista lämpimästi hymyillen, ja ohjaa heidät kohti olohuonetta, missä istuu jo porukkaa juttelemassa kahvikupit kädessä.
Nimikierroksen jälkeen Luhtala kyselee kaikkien kuulumisia, ja varmistaa, että he muistavat SYLI:n turvallisen tilan periaatteet, joihin kuuluu muun muassa se, että täällä käytäviä asioita ei saa jakaa ulkopuolisille. Puheeksi ei myöskään ole tarpeen ottaa ruokaan tai painoon liittyviä lukuja.
Kahvihetkien sisältö vaihtelee. Joskus joku nauraa, ja toisella kertaa nuo samat kasvot ovatkin huolesta rypyssä tai jopa kyynelissä. Kaikki kuitenkin kuuntelevat toisiaan keskittyneesti, ja monen suusta kuuluu illan aikana hyväksyvää muminaa sekä kommentteja samaistumisesta.
Ennen koronaa SYLI:ssä pidettiin myös puurohetkiä. Tällaiseen tapahtumaan osallistui paikan vapaaehtoisena työskentelevä Mirva Shiblykin aikoinaan.
–Jännitin sitä tosi paljon, mutta vertaistuen rentous olikin helpottavaa. Ryhmä antoi voimaa, sillä ammattiapu tuppaa usein väsyttämään tavoitteellisuudellaan, Shibly kertoo.
SYLI:ssä kokoontuu myös erilaisia vertaistukiryhmiä niin syömishäiriötä sairastaville kuin heidän läheisilleen. Näiden ryhmien pointti on ennen kaikkea siinä, että vapaaehtoiset kuten Shibly voivat luotsata niitä oman kokemuksensa pohjalta. Näin heidän tarinansa luovat toivoa myös muille sairastaville, kuten esimerkiksi Veera Paloselle, joka myös alkoi toimia vapaaehtoisena saatuaan ensin itse apua SYLI:stä.
– Minulle tärkeintä SYLI:ssä on se, että sain sieltä uutta kuulumisen tunnetta. Jouduin nimittäin jättämään rakkaan harrastuksen toipuessani, ja aiemmin, kun edes koulu- tai työympäristöä ei ollut, koin itseni todella yksinäiseksi, hän sanoo.
Niin Luhtala, Shibly kuin Palonenkin ovat kaikki yhtä mieltä siitä, että paras asia SYLI:ssä onkin sen luoma yhteisöllisyys sekä lämmin ilmapiiri.
Luhtala haluaa myös korostaa, että vaikka SYLI:n tiloihin saattaa olla vaikea lähteä, mikäli oma toipuminen on vasta aluillaan, niin kynnyksen ylitettyään kaikki kuitenkin ylistävät siitä syntyvää helpotuksen tunnetta.
– Tuen avulla me pystymme lievittämään syömishäiriöön liittyvää häpeää, ja vertaiset ymmärtävät toisiaan jo muutamasta sanasta. Se on aika mahtavaa, komppaa vapaaehtoinen Mirva Shibly.