Älypuhelin otetaan usein esille kesken kasvokkaisen yhdessäolon. Vanhemman älypuhelimen käyttö on yhdistetty jopa lapsen käytöshäiriöihin ja puolison masennukseen. Eri vuorovaikutustilanteet luovat kuitenkin aivan eri merkityksiä älypuhelimeen uppoutumiselle. Laitteen käyttäjä voi osoittaa hyvää tilannetajua sillä, miten ja milloin hän puhelimeen tarttuu, sekä miten hän laitetta pitelee.
YTM Eerik Mantere esittelee Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa tarkastetussa väitöskirjassaan kolme uutta käsitettä kuvaamaan tilanteita, joissa vähintään yksi läsnäolijoista käyttää älypuhelintaan: tahmea medialaite, sivustakatsojan pimento ja puhelinasennot.
Tahmea medialaite kertoo vuorovaikutuksen takkuisuudesta ja epäselvyydestä silloin, kun puhuja on vuorovaikutuksessa samanaikaisesti puhelimensa ja kasvokkaisen kumppanin kanssa.
Sivustakatsojan pimento kertoo, kuinka älypuhelimenkäyttöä sivusta seuraavalla ei tyypillisesti ole pääsyä siihen, mitä käyttäjä tekee laitteellaan ja miksi. Tämä johtaa tilanteen luonnetta koskevaan epäselvyyteen, sekä epäselvyyteen tilanteessa tapahtuvien vuorovaikutustekojen merkityksestä, sillä teot saavat merkityksensä sen tilanteen kautta, jossa ne tapahtuvat.
Puhelinasennot esittelevät menetelmän, jonka avulla Mantere tutkii älypuhelimeen uppoutumisen eri muotoja ja analysoi sen vaikutuksia.
– Katsoin läpi 11 tuntia videoaineistoa erilaisista arkipäiväisistä kohtaamisista Suomessa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa ja tunnistin 13 säännöllisesti toistuvaa asentoa, joita ihmiset ottavat puhelimensa kanssa. Loin niistä uuden menetelmän, jolla voi osoittaa, miten pienetkin älypuhelinkäytön muutokset jossain tietyssä yhdessäolon hetkessä voivat olla hyvin merkityksellisiä, Eerik Mantere kertoo tiedotteessa.
Mantereen mukaan puhelinasennoilla älypuhelimista voidaan hetkellisesti tehdä jaetusti ensisijainen keskittymisen kohde, ja niiden avulla voidaan ehdottaa paluuta takaisin keskittyneeseen keskusteluun.
– Kaikki älypuhelimen käyttämisen tavat eivät siis ole yhtä haitallisia kasvokkaiselle yhdessäololle. Kehotietoisuuden kehittäminen voisi edesauttaa sen tiedostamista, milloin älypuhelimeen tarttuu ja miten sitä pitelee, Mantere toteaa.
Tutkimuksessa löydettiin yhteys sosiaalisen älykkyyden ja sosiaalisesti häiritsevän älypuhelimen käytön välillä. Älypuhelimen käyttöön liittyviä vuorovaikutuskonflikteja voisi tällä perusteella parhaiten ehkäistä yhdistetyllä kehotietoisuuteen ja sosiaaliseen älykkyyteen kohdistuvalla harjoitusohjelmalla.