Kellariteatterissa nähdään 1950-luvun absurdia teatteria, joka on yhä ajankohtaisempaa.
Teatteriarvio
Eugène Ionesco on yksi absurdin teatterin suurista nimistä.
Romaniassa syntynyt, mutta suurimman osan elämästän Ranskassa asunut kirjailija on tullut tunnetuksi muiden muassa näytelmistään Sarvikuonot, Kalju laulajatar, Oppitunti ja Tuolit. Suomessakin niitä esitettiin 1950-luvulta alkaen ja Uusi vuokralainen sai jopa maailman ensi-iltansa 1955 Lilla Teaternissa. Viime vuosina Ionescon tuotantoa on esitetty valitettavan vähän.
Kellariteatterin Tuolit-näytelmää voikin pitää kulttuuritekona. Hienoa, että talon pienellä näyttämöllä uskalletaan ottaa ohjelmistoon vaativimpiakin tuotantoja.
Teatterinjohtaja Otso Kautto on asunut vuosia Ranskassa ja taitaa kielen niin, että suomensi parikymmentä vuotta sitten Tuolit ja ohjasi sen Kansallisteatteriin. Rooleissa olivat Seela Sella ja Jukka Puotila.
Tampereella Kautto halusi näyttelijöiksi Auvo Vihron ja Teija Auvisen. Heidän työskentelynsä näyttämöllä on hienovireistä ja tarkkaa. Karismaattisten esittäjien kautta syntyy koko esityksen kestävä jännite.
Vihro ja Auvinen esittävät todella vanhaa pariskuntaa, joka asuu kahden yksinäisellä saarella. Muu maailma on ympäriltä kadonnut, Pariisikin jo vuosia sitten. Pari muistelee 80 vuoden takaisia asioita. Heidän puheensa seuraavat samanlaisina päivästä toiseen: vaimo kannattelee myönteisesti miestään, kehuu tätä monotonisin sanakääntein. - Sinä todella olet oppinut mies, et kuka tahansa. Sinusta olisi voinut tulla vaikka talonmiespäällikkö, näyttelijäpäällikkö, lehtimiespäällikkö, presidenttipäällikkö tai kuningaspäällikkö, jos sinulla vain olisi ollut kunnianhimoa.
Mies uskoo itsekin, että hänellä olisi tietoa, tärkeä sanoma, jonka hän haluaa jättää perinnöksi. Sitä esittämään hän kutsuu paikalle puhujan ja vieraita kuulemaan. Näkymättömiä vieraita varten pari kantaa näyttämön täyteen tuoleja ja lopulta saapuu itse majesteettikin. Mutta kuinka käy tärkeän puheen?
Otso Kauton ohjaus on pienimuotoisen eleetöntä ja tarkkaa. Näyttelijöille hän antaa tilaa ja kokonaisuus on huippuluokkaa. Talon vanhimman näyttelijän Auvo Vihron muuntautumiskyky on huikea; tässä hän eläytyy lähes satavuotiaaksi ja samaan aikaan hän esittää Vanhempainkokous- näytelmässä nelivuotiasta poikaa.
Teija Auvinen pääsee jälleen näyttämään monipuolista ja hienovaraista näyttelijäntaitoaan.
Tärkeä osuus on myös Kauton lavastus- ja pukukonseptilla, Sari Raution kampauksilla ja maskeilla sekä Jaakko Siraisen valoilla ja hänen ja Otso Kauton äänillä.