Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

"Tappara–Ilves-asetelma on Liigan paras mainos" – Tampere pudottaa muut kyydistä, tunnettu kiekkotoimittaja ruotii syyt

Ilveksen kuluvan kauden kotiotteluiden yleisömääräkeskiarvo jääkiekon Liigassa on 7 640. Luku nousee yli 8 000 9. joulukuuta pelattavan paikallisottelun jälkeen. Tapparan keskiarvo on 6 959.

Joukkueiden otteluihin myydään viikkoa ennen peliä ennakkoon tuhansia lippuja vaikka vastustaja olisi epäkiehtovakin. Perjantain paikallispeliin oli myyty yli 12 000 lippua jo kuukausi ennen-h-hetkeä.

Tamperelainen kysyi Ilta-Sanomien urheilutoimituksen tamperelaislähtöiseltä esihenkilöltä Vesa Rantaselta, mistä kiihtyvässä kiekkohuumassa on kyse. Rantanen on seurannut aitiopaikalta suomalaista huippukiekkoa 1990-luvun puolivälistä lähtien.

Jotakin suosiosta voi vielä laskea Nokia-areenan kuherruskuukauden varaan, mutta Vesa Rantanen sanoo, että uusi areena ei yksin selitä yleisömääriä, vaan yleinen kiekkokiima Tampereella ja etenkin takaisin huipulle nousseen Ilveksen ympärillä.

– Ilveksen kannattajat asuvat perinteisesti kaupungissa, joten heidän on helppo tottua kulkemaan peleihin kävellen tai julkisilla, kun taas Tapparalla on kannattajapohjaa maantieteellisesti laajemmalla alueella. Kaukaa pitäisi tulla ja on totuttu tulemaan omalla autolla, mikä ei pysäköinnin ja keskustan ruuhkien kannalta ole niin helppoa, Rantanen toteaa.

Molemmissa joukkueissa on kiinnostavia pelaajapersoonia, joukkueet voittavat paljon ja ovat taulukon kärkipäässä. Sillä on suuri merkitys yleisömääriin, mutta Rantasen mukaan Ilveksellä nostattavana voimana ja Tapparalla ehkä vähän käänteisesti kyllästymisenä.

– Ilveksen pärjäämiselle oli mieletön tarve ja hinku, joten kun nyt on sekä uusi areena että liigan kärkijengi – joka vielä pelaa energistä, iloista ja rohkeaa kiekkoa – ovat kaikki tähdet kohdillaan. Myös brändi tai maine, joka seuraa todellisia tapahtumia aina yhden sukupolven viipeellä, vaikuttaa. Ilveksellä on maine viihdyttävänä taitojoukkueena ja kun se nyt ensi kertaa sitten 1980-luvun myös voittaa, niin yhtälö on kova. Tappara, vaikka pelasi kuinka upeasti, kärsii vielä kauan maineestaan ”kahvarana” tai trap-joukkueena, Rantanen sanoo.

– Kaiken lisäksi kun Tappara on kymmenen viime kauden aikana voittanut kaiken mahdollisen ja vielä muutamaan kertaan, niin eihän sellaisen tradition ympärille ole helppo luoda uutta nousua tai hypeä, hän jatkaa.

Näiden kahden seuran kuuluu inhota toisiaan.

Vesa Rantanen sanoo molempien seurojen hyödyntävän nyt maksimaalisesti Kalervo Kummolalta, veronmaksajilta ja yksityisiltä sijoittajilta saamaansa lahjaa ja kasvavat tätä menoa aivan omiin sfääreihinsä Suomessa. Kilpailuasetelma alkaa jo olla epäreilu muita kohtaan, kun Tappara vielä haali pohjalaiset junioriseurat sateenvarjonsa alle, mies toteaa, mutta linjaa tilanteen olevan ihan oikein.

– Suomen kiekon koti ja pääkallopaikka on Tampere vaikka huomio on joskus periferioihin, kuten Turkuun ja Helsinkiin, osunutkin.

Tappara–Ilves-asetelma on Liigan paras mainos, Vesa Rantanen määrittelee. Kahden seuran ikiaikainen kiista Tampereen herruudesta voi ehkä paremmin kuin koskaan.

Paikallispeleihin mahtuu nyt tuhansia ihmisiä Hakametsää enemmän huutamaan oman porukan puolesta.

Rantanen palaa muistoissaan kouluaikoihinsa 1980-luvun Tampereella.

– Muistan aamuiset tappelut ja käsin kosketeltavan ivan ja vihan, jos edellisenä iltana oli ollut paikallispeli. Itse olin KooVeen ”mies” joten saatoin seurata sivusta sitä nokittelua.

Rantanen pitää esimerkiksi HIFK–Jokerit ja Lukko–Ässät -otteluita kesäpoikien paikallismittelöinä verrattuna ainoaan aitoon paikalliskamppailuun Tampereella.

– Mitkään kahden eri joukkueen fanit – ja organisaatiotkaan laajemmin – eivät niin intohimoisella tavalla inhoa, halveksi ja kadehdi toisiaan kuin Ilveksen ja Tapparan.

Hän muistuttaa samalla, että onneksi Tampere on jääkiekon ja yliopistokaupunkina myös sivistyksen kehto eikä väkivaltaa ole siksi käytännössä koskaan nähty vaan pitkävihaista, kaunaista ja katkeraa, mutta älyllistä nokittelua.

Rantanen jatkaa, että Tampereella on rikkaampi ja älykkäämpi kiekkoperinne kuin Helsingissä ja vähemmän sellaista lapsellista fyysistä pullistelua, joka esimerkiksi HIFK:n niin sanottuun ”brändiin” on kuulunut.

– Tampereella homma pysyy aisoissa, mutta sisältää enemmän ylisukupolvista nokittelua ja aitoa inhoa kuin missään muualla. Näiden kahden seuran kuuluu inhota toisiaan, pelata täyden katsomon edessä ja pelin jälkeen osoittaa suurta kunnioitusta toisilleen, kuten laadukkaat ja fiksut organisaatiot tekevät, Vesa Rantanen kehuu.

Tamperelainen unelmafinaali oli lähellä toteutua jo viime keväänä, mutta TPS sysäsi Ilveksen pronssiotteluun. Kaupunki odottaa kuumeisesti, joko Ilves ja Tappara vihdoin kohtaavat loppuotteluissa keväällä 2023.

Vesa Rantanen vertaa mahdollista tamperelaisfinaalia FC Barcelonan ja Real Madridin El Clasico -kohtaamiseen, mutta kertoimella tuhat.

– Se olisi massiivinen, historiallinen, ainutkertainen suurtapahtuma. Uusi alkuräjähdys, mies määrittelee.

Hän sanoo, että silloin Tampereen alueella olisi kahden viikon ajan yksi ainoa puheenaihe, johon vain kuolleet eivät voisi osallistua ja muualla urheilevassa Suomessa se jyräisi kaiken muun alleen.

– Jos Keskustorin screeniltä näkisi matsit, siellä olisi sinne mahtuvat parikymmentätuhatta katsojaa. Jokainen loppuottelu olisi Tampereella isompi asia kuin MM-finaali. Tampere pysähtyisi, kun peli olisi käynnissä ja muu Suomi seuraisi sitä henkeään pidätellen. Eikä tässä ole yhtään ekstraa. Päinvastoin, en pysty kuin vähättelemään, Vesa Rantanen sumaa.