Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Tamperelainen Maikku palasi 10 vuoden tauolta ja voitti kaiken – "Monen vuoden taustani Sorin Sirkuksessa auttaa varmasti"

2022 oli akrobatia fitnessin moninkertaiselle mestarille huippuvuosi, mutta jatko on vielä auki.

Tamperelainen Maikku Hiljanen voitti tänä vuonna akrobatia fitnessissä suurin piirtein kaiken mitä lajin arvokilpailuissa oli tarjolla.

Loppukeväästä Hiljanen voitti Lahdessa Fitness Classic -kilpailun sekä Euroopan mestaruuden Espanjassa.

Syksyllä ykkössija tuli Arnold Classic -kisasta, SM- ja PM-mittelöistä ja kauden kruunuksi kansainvälisen lajiliiton IFBB:n maailmanmestaruuskilpailuista Etelä-Koreassa lokakuun lopussa.

Yhden vuoden saavutukset ovat hengästyttävää luettunakin saatikka urheiltuna. Miten Maikku Hiljanen jaksoi kisakauden läpi?

Hän ei työskennellyt keväällä ja suoritti liikuntapedagogiikan opintojakin Jyväskylän liikuntatieteellisessä melko vähän, jotta pystyi olemaan hetken lähes täysiaikainen huippu-urheilija ja harjoitella jopa kolme kertaa päivässä.

– Kesällä tein täysipainoisesti töitä Tampereen kaupungilla liikunnanohjaajana, jotta pystyin rahoittamaan kilpailuni. Palautuminen kisoista ei siksi ollut ihan optimaalista myöhemmissä kisoissa. Kun aamulla aikaisin töihin ohjaamaan liikuntaryhmiä, tekee siihen päälle omat treenit ja palaa kotiin kello 21–22 niin ei se ole parasta mahdollista valmistautumista koviin kilpailuihin, Hiljanen muistuttaa.

Monen vuoden taustani Sorin Sirkuksessa auttaa varmasti akrobatia fitnessissä.

Hän sanoo syyskuussa olleen Arnold Classicin menneen todella hyvin, mutta sen jälkeen iski väsymys.

– Olin jo aikeissa jättää kisakauden kesken, mutta kun jotain olen päättänyt niin vien sen loppuun asti ja tiesin Etelä-Koreaan lähtiessäni, että tämä on kauden viimeinen kilpa, Hiljanen kertoo.

Hänen lajinsa akrobatia fitness sisältää fysiikkakierroksen lisäksi vaativan, akrobaattisen vapaaohjelman. Se on maallikon silmin katsottuna kuin yhdistelmä voimistelusta ja aerobicista. Puolet tuomaripisteistä tulee fysiikkaohjelmasta, puolet vapaaohjelmasta. Hiljanen sanoo olevansa tasapainoinen, molemmat osiot ovat hänellä yhtä hyviä.

– Monen vuoden taustani Sorin Sirkuksessa auttaa varmasti akrobatia fitnessissä, Hiljanen uskoo.

Maikku Hiljanen, nyt 30, voitti juniorien EM-kultaa vuonna 2012. Sen jälkeen hänellä oli noin kymmenen vuoden kilpailutauko ja 6–8 vuotta Hiljanen treenasi ilman tavoitteita.

Hän määrittelee olleensa aina suorittajaihminen, joka tekee mieluummin aina liikaa kuin liian vähän. Levon unohtaminen kostautui kymmenen vuotta sitten.

– Minulla oli kisakauden jälkeen hengitystieinfektioita sekä mykoplasma. Jouduin syömään 13 antibioottikuuria puolen vuoden sisällä. Sitten tuli kilpirauhasongelmia ja henkistä väsymystä. En jaksanut harjoitella.

Hiljanen tunsi kuitenkin, että hänen tarinansa urheilijana jäi kesken ja päätti palata takaisin esiintymislavoille.

Takapakkia toi tosin vielä polvivamma. Eturistiside napsahti poikki ja kierukka sekä sivuside repesivät.

Hiljanen ei osaa vielä sanoa, jatkuuko hänen uransa ensi vuonna. Asiaan vaikuttaa vahvasti raha.

– Rakastan treenaamista ja kilpailemista. En ole koskaan tehnyt tätä hakeakseni titteleitä vaan haluan aina viedä harjoitteluni uudelle tasolle. Tiedän pystyväni vielä parempaan.

– Talous tuottaa ongelmia. Apurahoja on vaikea saada, yhteistyökumppanien etsintä on työlästä enkä voi koko ajan tehdä täysiä työpäiviä ja harjoitella samalla 1–3 kertaa päivässä, Maikku Hiljanen pohtii.