Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Katso kuvat ja arvio keikasta | Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus lämmitti Pakkahuoneen yleisön kuin Rajaportin sauna ikään – "Juhlan kunniaksi yhtye soitti koko albumin kokonaisuudessaan albumijärjestystä noudattaen"

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus tuli kerralla koko kansan tietoisuuteen kaksikymmentä vuotta sitten Rajaportti-albumin myötä. Albumin johtosingleä Surupuku ei voinut tuolloin välttyä kuulemasta ja lopulta albumi sai aikaan suoranaisen Emma-patsaiden vyöryn (mm. vuoden yhtye ja vuoden albumi).

Nyt yhtye kiertää kyseisen Rajaportti-albumin kaksikymppisten kunniaksi ja Tampereella olikin vuorossa konsertti tavallaan albumin kotikentällä. Eihän albumille nimensä antanut ja kansikuvituksessakin vahvasti esillä oleva Rajaportin sauna Pispalassa ole monenkaan kilometrin päässä Pakkahuoneelta.

Juhlan kunniaksi yhtye soitti koko albumin kokonaisuudessaan albumijärjestystä noudattaen. Totutun muhkealla soundilla ja jykevillä kitaravalleilla ilta lähti liikkeelle mennen samaa kaavaa noudattaen lähes koko puolitoistatuntisen ajan. Kaavasta poikettiin ainoastaan Elinkautinen-kappaleen aikana, jolloin muu yhtye poistui lavalta Timo Rautiaisen laulaessa kappaleen yksin taustanauhalta tulleen jousisäestyksen kera. Melko herkkä ja vaikuttava hetki kaikkiaan Rautiaisen tulkitessa Marja Mattlarin tekstiä.

Seuraavasta Vexi Salmen sanoittamasta Älä enää lyö -kappaleesta Rautiainen totesi sen saaneen ensiesityksensä elävänä tämän juhlakiertueen merkeissä eli oli ehditty soittaa ennen tätä iltaa kaksi kertaa aiemmin. Ilta-Sanomien toimittaja oli kyllä aikoinaan albumin julkaisukiertueen Helsingin Nosturin keikan arvioinnissaan väittänyt kyseisen kappaleen soitetun, vaikka ensiesitys on siis tapahtunut vasta menneenä kesänä. Pitääpä yrittää välttää sama sudenkuoppa ja yrittää skarpata sen verran, ettei väitä soitetuiksi kappaleita, joita ei soitettu. Konsertin alkupuoliskossa helpottaa toki, että kappaleet voi tarkistaa levyn kannesta.

Juhlan kunniaksi yhtye soitti koko albumin kokonaisuudessaan albumijärjestystä noudattaen.

Rajaportin jylhät päätöskappaleet Lumessakahlaajat ja Jäähyväiset päättivät ensimmäisen osuuden keikasta. Ensin mainittu, talven tehdessä tuloaan, on jopa ahdistavan ajankohtainen Ukrainassa käynnissä olevan järjettömän sodan vuoksi. Jälkimmäinen alkaa introlla Rautiaisen tyttären lukiessa runoaan silloisena pikkutyttönä. Anekdoottina Rautiainen totesi olleensa vastikään Tampereella kyseisen tyttären, joka nyt on siis jo aikuinen, häissä. Kuten albumillakin alun perin, päätös Rajaportti -osuudelle keikallakin väkevä ja sisimpään osuva.

Rajaportti oli ilmestyessään yksi suomenkielisen metallimusiikin suunnannäyttäjistä, eikä ajan hammas ole kohdellut levyn kappaleita kaltoin. Varsin elämänmakuiset sanoitukset voidaan siirtää vaivatta nykypäivään aivan yhtä hyvin kuin ilmestyessään vuosituhannen alussa. Kolmen kitaran tuottama äänimaisema hiveli korvaa Rautiaisen, Jarkko Petosalmen ja Jari Huttusen voimin. Nils Ursin bassossa ja Seppo Pohjolainen rummuissa täydensivät viisikon soundin huippuunsa viritetyksi metallisinfoniaksi. Nimestään huolimatta yhtye ei siis ole trio ja vaikka solistin Timo Rautiaisen nimi yhtyeen nimeen onkin nostettu, on kyseessä nimenomaan yhtye.

Rajaportin jälkeen yhtye soitti valikoiman muuta tuotantoaan alkaen vuoden 2017 paluualbumin kappaleella Toisen luokan kansalainen, joka pureutuu leipäjonoissa värjötteleviin ihmisiin. Sekin on kovin ajankohtainen aihe tulevan talven tähtitieteellisten sähkölaskujen todennäköisesti ajaessa entistä useamman ihmisen turvautumaan ruoka-apuun. Kappaleessa kysytäänkin sangen osuvasti: ”Miksi kehitys kulkee taaksepäin (Hyvä Suomi)”. Tuoreimman Mahdoton yhtälö -albumin kappale Hannukainen puolestaan pureutui ongelmiin Lapissa. Käsiteltävänä ei kuitenkaan ollut saamelaiskäräjät vaan kaivostoiminta. Tässä kuten niin monessa muussakin yhtyeen kappaleessa teemana on ihmisen toiminnan peruuttamattomuus ja kulkeminen kohti perikatoa.

Setin loppuun tuli vielä Itku pitkästä ilosta kuin kuvaten vääjäämättömästi lähestyvää keikan loppua sekä Nyt on Mies, joka kertoo peräänantamattomuudesta ja sisusta omatoimiseen hampaan poistoon liittyen. Samaa peräänantamattomuutta ilmensi tänään yhtyeen rumpali Seppo Pohjolainen, joka oli loukannut itseään roudatessa ennen keikkaa ilmeisesti olkavarren lihaksen venähdettyä. Teknikon välihieronnan avustuksella ja mainitulla sisulla Pohjolainen rumpaloi läpi keikan kunnialla, hatun noston arvoinen suoritus. Kyseinen Nyt on Mies -kappale sai aikaan varmasti illan äänekkäimmän yhteislaulutuokion.

Encoreosuudessa kuultiin Rajaton rakkaus sekä vuosikymmeniä keikkasuosikkina keikkunut black metal -yhtye Barathrumia coveroiva Viimeinen päivä taivaan? Tampereen yleisö ei ollut kuitenkaan saanut vielä tarpeekseen ja niinpä yhtye taputettiin lavalle vielä toistamiseen. Viimeisen kappaleen Rautiainen alusti toteamalla tulevan kappaleen olevan hienoin koskaan tehty kotimainen biisi, joka muistuttaa meille kaikille, mikä elämässä on tärkeintä. Tämän jälkeen ilta päättyi Marja Mattlar -coveriin Lintu, joka on levytetty yhtyeen albumille Itku pitkästä ilosta vuonna 2000. En tiedä menenkö aivan yhtä pitkälle kappaleen hienoudessa, mutta upea ja koskettava metallikappale on kuitenkin kyseessä ja kyllä se aiheutti ihon karvoissa väreilyä saaden suorastaan kananlihalle.

Ehkä päätetään tämä raporttikin edellä Lintu-kappaleen sanoihin: ”En kadu ketään niistä, joita syliini suljin, heitä sentään rakastin. Itken kaikkia niitä joiden ohitse kuljin, joita väistin ja pakenin”. Samaa koskee myös elävää musiikkia, ainakin omalta osaltani. Harvoin olen katunut menemistäni konserttiin, mutta menemättä jättämistä olen katunut useinkin. Tämä ilta antoi musiikillisesti elämyksiä ja niin antaa moni muukin. Menkää ihmiset keikoille.

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Rajaportti 20 vuotta, Tullikammarin Pakkahuone, torstai 1.12.2022