Masennuksesta kärsineet isät: "Kaikki muut asiat ovat merkityksettömiä"

Elämästä on jäänyt käteen se, että olen isä. Kaikki muut asiat ovat merkityksettömiä, 17- ja 19-vuotiaiden tyttärien isä Hans Koskinen sanoo.

Koskinen, Tapio Hannonen ja Henri Hyttinen ovat tulleet miesten kokonaisvaltaista hyvinvointia parantavan Miessakit ry:n Tampereen toimistolle keskustelemaan isyyden haasteista.

Koskinen ja 3-vuotiaan pojan isä Hannonen ovat käyneet Miessakkien masennusoireisiin tai niiden kohtaamiseen perheessä apua tarjoavissa, Hyttisen vetämissä MASI-tapaamisissa ja -vertaisryhmissä.

– Minua on kiinnostanut kuulla, miten vastaavasta lähtökohdasta tulevat miehet ovat rakentaneet isyytensä ja olenkin löytänyt vertaistukea, Koskinen kertoo.

Koskinen sanoo saaneensa juuri ennen tapaamistamme tyttäriltään viestin, jossa kysyttiin, haluaako hän kinuski- vai suklaakakun isänpäiväksi. Tulevana sunnuntaina vietetään samalla Koskisen nuoremman tyttären 17-vuotissyntymäpäivää.

Isänpäivästä on tullut Hans Koskiselle osa vuodenkulkua vasta omien lasten myötä. Koskisella ei ole varsinaista suhdetta isäänsä.

– Yhteydenpitomme on viime vuosikymmeninä ollut sitä, että minä lähetän isälleni viestin ”hyvää isänpäivää”, johon hän vastaa ”kiitos samoin”. Siinä kaikki.

Koskisella on ollut elämässään vaikeita masennusjaksoja, joiden takia hän on ollut myös pitkillä sairauslomilla muun muassa silloin, kun lapset olivat pieniä.

Minä lähetän isälleni viestin ”hyvää isänpäivää”, johon hän vastaa ”kiitos samoin”.

– Masennus ei ole estänyt minua kohtaamasta tyttäriäni eikä minun ole koskaan tarvinnut työntää heitä sivuun siksi, että en olisi jaksanut olla heidän kanssaan. Minä olin se, joka nukutti tyttöjä päivällä. Työnjako toimi hyvin silloisen vaimoni kanssa, Hans Koskinen muistelee.

– Voi miettiä, olisiko pahempi vaihtoehto ollut se, että olisin tehnyt joka päivä 12 tuntia töitä ja tullut sen jälkeen kotiin huutamaan lapsille, hän jatkaa.

Tapio Hannosen isä oli runsaasti töissä Tapion ollessa lapsi eikä isällä ollut runsaasti aikaa lapsille. Vuorovaikutus isän ja Tapion välillä oli hyvin toimintakeskeistä. Välit isän kanssa olivat jossain vaiheessa olleet poikki ja pari vuotta ennen Tapio Hannosen pojan syntymää vielä huonot.

Hannonen kärsi masennuksesta hieman ennen poikansa syntymää. Isyys jännitti ja samalla Hannosta pelotti, että hän menee masennuksen takia niin huonoon kuntoon, että ei pysty olemaan kunnolla isä lapselle.

– Kuvittelin, että minun pitää olla täydellinen isä. Asetin siitä itselleni liikaa paineita ja ahdistus lisääntyi, Hannonen sanoo.

Hän löysi avun MASI:n yksilötapaamisista ja on nyt tasapainossa isyytensä kanssa.

– En koe enää painetta enkä pohdi täydellistä isyyttä. Siihen varmasti osittain vaikuttaa se, että lapsi on jo isompi ja kehittyy kovaa vauhtia, Tapio Hannonen toteaa.

Suomeen juurtui jo varmaan satoja vuosia sitten malli siitä, millainen on isän ja lasten suhde verrattuna äitiin. Isät eivät osallistuneet lasten kasvatukseen tai korkeintaan täysin erilaisella tavalla kuin äidit.

Monet isät ovat silti olleet pitkään osallistuvia, helliä ja ylipäätään tunteensä näyttäviä ja muutos kiihtyy nuorimpien sukupolvien myötä.

– Nuorempi polvi on jo erilainen, mutta ehkäpä minunkin ikäpolveni isät voivat jo myöntää, että he ovat epävarmoja isyydessä eivätkä joudu aina väittämään tietävänsä isänä olemista kaiken paremmin kuin muut, Hans Koskinen pohtii.

– Isyys on selvästi muuttunut. Kaverini, jotka ovat isiä, tykkäävät pohtia ja jutella isyyteen liittyvistä asioista, Tapio Hannonen kertoo.

Koskinen kysyi viitisen vuotta sitten ensimmäistä kertaa tyttäriltään, että millaisena isänä he pitävät häntä. Palaute oli hyvää. Koskisen lapset elävät jo pian omillaan, joten isän rooli muuttunee.

Jos tapaamme kymmenen vuoden kuluttua mistäköhän puhumme, kun aiheena on isyys?

– Puhummekohan sitten jo lapsenlapsista ja vaarina olemisesta. Lapsenlapsien saaminen ei kyllä ole välttämättömyys, Hans Koskinen muistuttaa.

Tapio Hannosen poika on silloin 13-vuotias, murrosiässä.

– Puhun ehkä siitä, miten hän nälvii minua eikä kehtaa näkyä missään isänsä seurassa. Toivon, että meillä on hyvä isä-poika-suhde enkä toista asioita, joita minulla oli oman isäni kanssa aikoinaan, Hannonen sanoo.