Jarkko oli huippukuntoinen 29-vuotias, kun hän huomasi, että lenkillä juoksu ei kulje... sitten alkoi yskä – "En ajatellut liikaa sitä, että tämä elämä loppuisi nyt tähän"

Jokainen ei ole joka kerta oman onnensa seppä, eivätkä kaikki sairaudet johdu elämäntavoista.

Mutta monesta voi selvitä.

Jarkko Lappalainen, 37, on entinen SM-tason kilpapyöräilijä.

Hän sairastui leukemiaan vuonna 2015, 29-vuotiaana miehenä.

Kyse oli ärhäkästi etenevästä vanhustyypin leukemiasta, joka on nuorilla hyvin harvinainen.

Tauti ei ollut perinnöllinen. Se valitsi kohteensa satunnaisesti.

Lappalainen kertoo nyt, että oireita oli ollut ennen tutkimuksia jo useamman viikon. Hän ei vain osannut yhdistää niitä heti siihen, että jokin olisi pielessä.

– Lenkillä ihmettelin, että miksi väsyttää. Tietenkin, kun hemoglobiini laskee, ei lihaksille enää riitä happea.

Sitten alkoi yskä. Lopulta työterveydessä käydessä nousi kuume.

Verikokeista kävi ilmi, että arvot olivat pielessä.

– Varsinkin alussa kävi mielessä, että mitenkähän tässä käy.

Aluksi diagnoosi oli MDS-oireyhtymä, josta leukemia kehittyy myöhemmin. Sairaus eteni nopeasti.

Lappalaista hoidettiin vuoron perään Tampereen ja Turun yliopistollisissa sairaaloissa.

Turussa tehtiin kantasolusiirrot, Tampereella sytostaattihoidot.

Jarkko Lappalainen haluaa ottaa monesta selvää.

– Juttelin osastojaksoilla lääkäreiden ja muiden potilaiden kanssa. Siitä sai tietoa ja vertaistukea.

Kun vuosi oli kulunut, leukemia oli ohi. Mutta koska se on hanakka uusimaan, palattiin lähtöruutuun jo saman vuoden puolella, 2016. Hoidot aloitettiin uudelleen.

Lääkitys on leukemiassa hurja.

Lappalainen iloitsee siitä, ettei lääkkeitä enää tarvitse syödä.

Eräskin sivuvaikutus oli ihon kuoriutuminen sormista ja jalkapohjien kovettuminen kosketusaraksi.

Jarkko Lappalainen sai prosessin aikana voimaa liikunnasta. Päivittäiset kävelylenkit, pyöräily ja hiihtäminen auttoivat uskomaan paranemiseen.

Lappalaiselle ei tullut koskaan ajatusta ”miksi juuri minä”.

– Sairastuminen harmitti silti aluksi aika paljon. Sitten oli vain sopeuduttava.

– Ehkä sopeutumisessa auttoi myös luonteeni. Päivä kerrallaan on menty, asioita aktiivisesti selvittävä ja järkeilevä Lappalainen sanoo.

Lääkäri varoitteli Lappalaista toisinaan liian kovista lenkeistä. Ne eivät olleet toipilaalle pienimmästä päästä.

– Talvella 2016 kävin hiihtelemässä Lapissa 30–40 kilometrin lenkkejä.

– Kun oli tekemistä, ei ehtinyt murehtia.

Lappalainen kertoo, että osa potilaista sulkeutuu osastolla. Moni ei halua esimerkiksi enää liikkua.

– Koetin elää itse normaalisti. Menin töihinkin hieman aiemmin kuin oli kehotettu: pyöräliikkeisiin ja lehtiä jakamaan.

Hierojaopintojen jälkeen mies perusti Riihimäelle oman yrityksen, jossa toimii myös fillarihuolto.

Paljon auttoi sen miettiminen, mitä elämässä haluaa vielä tehdä.

– En ajatellut liikaa sitä, että tämä elämä loppuisi nyt tähän. Yritin ajatella niitä hyviä asioita.

Jarkko Lappalainen sanoo, että sairastuminen oli opettavaista.

– Tiettyjä juttuja osaa arvostaa nyt ihan eri tavalla.

Elämä on palannut nyt raiteilleen. Sairastuminen pyörii ajatuksissa enää hyvin harvoin.

Jarkko Lappalainen toteaa, että aika monesta voi selvitä.

– Lopputulemaan ei voi itse vaikuttaa. Mutta siihen voi, miten siinä välissä pärjää. Isoin juttu on se, ettei jää sänkyyn makaamaan.

Juttu on alunperin julkaistu Aamuposti-lehdessä.