Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Marittan, 70, keskiviikko on pyhitetty lehdenjaolle: askelia kertyy ja tuttuja tulee – "Mihin ryhdyn, teen sen kunnolla"

Tamperelaista jakava Maritta Leino ajatteli ottaa lehdenjaon liikunnan kannalta. Oman piirin asukkaat ovat tulleet tutuiksi.

Tamperelainen Maritta Leino, 70, on jakanut kaupunkilehti Tamperelaista hieman yli kaksi vuotta. Kipinän lehdenjakoon hän sai, kun jakaja vaikutti vaihtuvan usein ja pariin kertaan lehti ei tullutkaan omasta postiluukusta.

– Miulla välähti, että mitä jos mie lähden jakamaan. Soitin jakeluun, että onko miun oma piiri vapaana, missä itse asun, Leino kertoo.

Olihan se. Leino teki työsopimuksen ja kävi jakajan perehdytysohjelman. Pian sen jälkeen tulivat ensimmäiset lehdet ja työ pääsi alkamaan.

Leino jakaa lehtiä Tampereen keskustassa. Lehdet kulkevat mukana kärryssä.

– Ajattelin ensin, että otan ihan liikunnan kannalta tämän, että tulee lähdettyä ulos ja saa askelia, Leino kertoo.

Työtä tehdessä myös oman piirin asukkaat ovat tulleet tutuiksi. Leino on luonteeltaan sosiaalinen, joten asukkaiden kanssa on tullut vaihdettua kuulumisia.

– Tämä on kivaa työtä, itsenäistä ja sosiaalista.

Toisinaan Leino tuuraa myös viereisellä piirillä. Tuurauksiin liittyvät myös työn huonot puolet. Tuurauspiirillä Leinolla ei ole avainta joka oveen, vaan osassa taloista joutuu soittamaan summeria, jotta pääsee jakamaan lehdet.

– Välillä ihmisten suhtautuminen on tylyä. Vastataan, että ei avata, soita jollekin muulle ja mikset saa avaimia työnantajalta, Leino harmittelee.

Omalla piirillä aloittaessaan Leinolla ei joka oveen ollut avainta, mutta hän sai ne pyytämällä.

– Laitoin isännöitsijöiden nimet SSM:lle ja he hommasivat avaimet, Leino kertoo.

Leinon motivaatio jakamiseen on korkea.

– Työt on hoidettava, vaikka tulisi märkiä rättejä taivaalta, Leino sanoo.

– Jakajalla on vastuu siitä, että asiat tulee hoidettua kunnolla. Mihin ryhdyn, teen sen kunnolla.

Talvisaikaan toivoo, ettei keskiviikkoisin ole kovia pakkasia. Toki lehtiä jakaessa pääsee samalla rappuihin lämpimään. Myös hissittömät talot voivat nostaa hien pintaan.

– Tuo 2H+K:n talo, siinä ei ollut vielä hissiä. Menin rappuja ylös ja ajattelin, että kunto loppuu. Nyt siellä on hissi, ei ole onneksi kovin paljon niitä taloja, joissa joutuu kapuamaan raput.

Eläkkeellä oleva Leino saa lehdenjakamisen rytmitettyä hyvin muuhun arkeen.

– Keskiviikko on pyhitetty lehdenjaolle, en ota mitään muuta siihen, hän kertoo.

Työpäivän jälkeinen rutiinikin on sama: ensin suihkuun ja sitten kirjaa lukemaan.

– Lukeminen on minun intohimo.