Armeijan reservistä pois pyrkiviä on ollut tänä vuonna kymmenkertainen määrä aiempiin vuosiin verrattuna. Taustalla vaikuttaa Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja aivan viime aikoina Venäjän ilmoittama osittainen liikekannallepano.
Mutta kiinnostusta on myös toiseen suuntaan.
1990-luvun loppupuolella siviilipalveluksen suorittanut porvoolaismies kertoo alkaneensa miettiä varusmiespalvelusta jo Venäjän vallattua Krimin vuonna 2014. Ajatukset armeijasta vain lisääntyivät, kun Venäjä aloitti suurhyökkäyksen Ukrainaan 24. helmikuuta tänä vuonna.
Porvoolaismies ei halua esiintyä jutussa omalla nimellään, mutta hänen henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa. Kutsumme häntä tässä jutussa Pasi-nimellä.
– Voisin kuvitella, että ainakin osalle siviilipalvelukseen hakutuville perustelu itselle on, että rauhan aikana on mahdollisuus aseettomaan palvelukseen, kun meillä on asiat sillä mallilla Suomessa. Sitten, jos tilanne muuttuu, ei ole ikään kuin eettistä estettä puolustaa aseellisesti omaa maata.
– Sitä on ajatellut aina niin, että on mahtavaa, että meillä on varaa tällaiseen, eli voidaan valita.
Pasi aprikoi, että siviilipalvelus on osalle vakaumuksen asia, osalle päätökseen taas vaikuttaa esimerkiksi jokin työuraan liittyvä seikka.
Edellyttäisi lakimuutosta.
Pasi pitää outona sitä, että tilanteen muuttuessa ei voisi valita toisin.
– Eiköhän tämänkokoisessa maassa kaikkia tarvita.
Maanpuolustuksen kannalta Pasi pitää kuitenkin asiaa selvittämisen arvoisena.
– En usko olevani ainoa, joka tällaisia pohtii.
Pasi suoritti siviilipalveluksen 1990-luvun lopulla.
– Siellä oli jotain ensiapukurssia ja verenluovutusta, eli ihan fiksuakin hommaa. Lähinnä se oli semmoista, että lusittiin se alta pois, niin että päästiin työpaikalle tekemään työtä. Koen, että yhteiskunnalle antamani ilmainen työpanos oli ihan merkittävä.
– Olihan siellä monenlaista porukkaa, kuten varmaan armeijankin puolella: on niitä, jotka vain yrittää päästä helpolla ja sitten erittäin motivoituneita ja kaikkea siltä väliltä.
Pasi muistelee käyneensä kovan sisäisen painin miettiessään siviilipalvelusta.
– Mulla oli nimenomaan ajatus siitä, että no, tämä on rauhan aikana mulle ok vaihtoehto. Nyt kun on perheellistynyt ja jälkikasvua on, niin rupeaa ajattelemaan sitä, että kaikki puolustettava, mitä elämässä on, on täällä. Se on ruvennut muokkaamaan omaa ajattelua. Viimeistään Venäjän aggressiivinen järjetön politiikka on varmaan ollut herätys kaikille. Näkymä asioihin on aika toisenlainen.
– Sitä kuvittelisi, että kaikki jousto, millä äärimmäinen kapasiteetti saadaan käyttöön, tarvitaan. Onhan toki poikkeusoloissa siviilityössäkin mahdollista antaa tukea niin hyvin kuin pystyy, mutta varmaan 45–65 -vuotiaita äijiä voisi olla tienristeyksiä vartioimassa niin, että oikeasti paremmassa kunnossa olevat joutaisi sinne, missä heitä tarvitaan.
Pasi miettii, että hänen oma reaktionsa Venäjän hyökkäyssotaan on ollut täysin päinvastainen kuin niillä, jotka nyt eroavat reservistä.
– Luen uutisia aika ihmetyksellä. Itsellä on sellainen olo, että nyt päinvastoin haluaisi aktivoitua.
Hän lähettääkin Puolustusvoimille terveiset:
– Älkää ylenkatsoko motivoituneita siviilipalvelusmiehiä, jos heitä vapaaehtoisesti haluaa ilmoittautua! Porukassa on varmaan samaa koulutettavaa potentiaalia kuin niissä 17–19 -vuotiaissa, vaikka fyysiset edellytykset eivät välttämättä ole samat. On johtamis- ja it-taitoja.
Juttu on julkaistu alunperin Uusimaa-lehdessä.