Pispalan kansantaiteilijan juhlakonsertti teki selväksi, että nimi Alatalo tulee elämään vielä vuosikymmeniä tästä eteenpäin. Kuinka niin? Sen voit lukea tästä arviosta.
Mitä uutta voisi sanoa miehestä nimeltä Mikko Alatalo? Paljon on tehty, paljon on nähty. Jotain ennen kokematontakin Alatalon elämästä voi paljastaa heti kättelyssä: kohta mies lentää Yhdysvaltoihin ja toteuttaa pitkäaikaisen unelmansa ajaa Route 66. Vielä on osavaltioita, joissa Alatalo ei ole aiemmin käynyt.
Pitkäaikainen unelma oli myös juhlakonsertti, jota korona siirsi moneen otteeseen. Lopulta se näki päivänvalon lokakuisena sunnuntaina. Kansantaiteilija itse riemuitsi siitä, että kaikki konsertin esiintyjät ovat miehen pitkäaikaisia ystäviä. Niitä lavalla riitti: muutaman mainitakseni Anna Hanski, Pate Mustajärvi, Pauli Hanhiniemi ja nähtiinpä lavalla myös erittäin hyväntuulinen Harri Rinne, Alatalon pitkäaikainen työpari peräti 52 vuoden takaa.
Ja sekin kävi selväksi, että Alatalo on myötävaikuttanut myös useamman nuoren Alatalon elämään. Omista pojista Kalle ja Aaro soittivat illan yhtyeessä, ja Eero Alatalo puolestaan näytti Iso Joki tulvii -kappaleessa millaista laulureserviä uuden sukupolven Alataloista löytyy. Samassa biisissä nähtiin Mikon vanhin poika Jaska Alatalo rumpujen takana: lienee turha erikseen mainita, että homma hoitui totta kai suvereenisti. Jaskan tytär Ronja Alatalo puolestaan esitti Tytöt tahtoo pitää hauskaa -biisin vastustamattomasti. Hienointa on ajatella, että tämä perimä tulee jatkumaan suomalaisessa taiteessa vielä vuosikymmenien ajan.
Erityismaininta nuoremmista Alataloista menee konsertin osalta kitaristille ja bändin vastuumiehelle Kalle Alatalolle, jolta taittuu tyyli kuin tyyli ja soittaminen on koko ajan suvereenin osaavaa. Mies ei tee itsestään numeroa, mutta hoitaa hommansa itsevarmasti ja määrätietoisesti. On mielenkiintoista seurattavaa, pysyykö Kallen ura jatkossakin Tampereen ja Pirkanmaan seudulla, vai löytyykö työmaata jatkossa vaikkapa enemmän ison kirkon valoista.
Hienointa on ajatella, että tämä perimä tulee jatkumaan suomalaisessa taiteessa vielä vuosikymmenien ajan.
Konsertissa nähtiin huomattavan runsas määrä esiintyjiä, ja on selvää että tuollaisesta määrästä löytyy myös kritiikin ainesta. Tunnetusti innokas räppiryhmä Mansesteri nousi lavalle melko pian toisen puoliajan alussa ja ainakin Tampere-talon ylähyllylle tuntui siltä, että miksaaja tuntui yllättyneen siitä että nyt lavalla on kavereita jotka enemmänkin huutavat kuin laulavat mikrofoniin – sen verran kovalla volyymilla ääni yläkertaan kantautui.
Kalle Alatalon kummitäti, pitkän linjan laulajatar Maarit Hurmerinta puolestaan lauloi Jäätelökesän ja Hymypojan tyylillä, joka jätti hivenen kylmäksi niin tekstin artikulaation kuin laulamisen ajoituksenkin osalta. Biisit, toki – luonnollisesti – toimivat tuollaisinakin versioina.
Mikko Alatalon juhlakonsertti antoi noin tuhatpäiselle yleisölle myös tärkeän opetuksen siitä, miten rakentaa ura joka kestää vuosikymmenien ajan. Opetus ei koske pelkästään musiikkia tai viihdebisnestä. Olennaisinta on työnteko ja sen rakentaminen sellaisten yhteistyökumppanien varaan, joihin voi luottaa ja jotka osaavat oman hommansa. Ja sellainen itseluottamus ja tulevaisuudenusko, joka kestää niinäkin aikoina jolloin väistämättä on hieman vaikeampaa. Sellaisia aikoja Alatalollakin on toden totta uralla ja siviilielämässä ollut. Työnteon ja elämän on kuitenkin jatkuttava, sillä valo tulee vastaan jossain vaiheessa.
Ja siitäkin kannattaa ottaa oppia, miten 71-vuotiaalla Mikko Alatalolla on edelleen elämässä unelmia ja haaveita. Yhdysvaltojen-matka tulikin mainittua jo arvion alussa. Juhlakeikan jatkotilaisuudessa useampi visioi myös siitä, mitä mukavaa voisi olla luvassa silloin kun Alatalo täyttää 80 vuotta.
Ja mikä tärkeintä: suunnitelmat olivat muodossa kun, ei jos.
Mikko Alatalo: Ikuisen maalaispojan 70-vuotisjuhlakonsertti. Tampere-talo 30.10.2022.
AlfaTV taltioi konsertin. Se esitetään kanavalla marraskuussa.