Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Tamperelainen Seppo, 39, hurahti jo pikkupoikana veden alla pelattavaan rugbyyn, joka tunnetaan useimmiten toisella nimellä – Kokemusta moskovalaisjoukkueesta Euroliigasta

Uppopalloon pikkupoikana hurahtanut Seppo Anttola kertoo, miten rankka, mutta hauska laji uppopallo on.

Pitkän linjan uppopallopelaaja Seppo Anttola sanoo, että uppopallo on huono nimi kuvaamaan sitä, mistä lajissa on kyse.

– Englanninkielinen underwater rugby on hyvä. Lajin parissa on puhuttu, että vesirugby olisi sopiva suomenkielinen versio, hän toteaa.

Nokian uimahallilla hyvin viihtynyt Seppo Anttola ihmetteli kerran pikkupoikana, kun hallin saunaan tuli lauma isoja miehiä. Toisella kerralla joukon nähtyään Anttola rohkaistui hipsiä altaan vierelle katsomaan mitä miehet tekevät, kun hallinkin pitäisi mennä jo kiinni.

– Nokialainen uppopallomies Ilpo Heikkinen minut katselemassa toimintaa sivussa ja pyysi lajiin mukaan. Siitä innostus uppopalloon alkoi ja vähän vanhempana olin jo Pyynikin uimahallissa vakituisissa harjoituksissa mukana, Seppo Anttola, 39, muistelee.

Hän on sittemmin pelannut muun muassa useissa arvokisoissa, viimeksi tämän vuoden kesän EM-kisoissa. Seuraava tavoite on päästä vuonna 2023 Kanadassa pelattaviin MM-kisoihin Suomen joukkueessa.

Anttola on ollut pitkään Tampereen Urheilusukeltajien uppopallon lajivastaava. Tällä hetkellä hän kuitenkin pelaa SM-sarjaa vantaalaisen Hydromanian riveissä, sillä Taursu ei nyt saanut kasaan joukkuetta.

– Korona-aika teki ison loven harrastajamääriimme, mutta sen jälkeen meillä on käynyt lajikokeilijoita ja toivon, että ensi vuonna Tampereen Urheilusukeltajat saa taas joukkueen kasaan, Anttola pohtii.

Seurassa pelasi vuosien ajan venäläisiä pelaajia, jotka olivat lajin huippuja. Siihen aikaan Tampereen Urheilusukeltajat oli myös hilkulla yltää Suomen mestariksi.

Venäläiset perustivat aikoinaan uppopallon Euroliigan, joka oli Seppo Anttolan mukaan lajille mainio piristysruiske ja toi tunnettuutta.

– Pelasin silloin itsekin moskovalaisessa Betta-joukkueessa. Venäläisistä pelaajista tuli hyviä ystäviäni. En ole nähnyt heitä enää koronan ja sodan alkamisen jälkeen, Anttola sanoo.

Rugbyssa veden alla sattuu todella vähän vammoja vaikka mustelmia kyllä tulee.

Moni lajia heikosti tunteva luulee uppopallon pelaajien osaavan pidättää hengitystään minuuttitolkulla, mutta siitä ei tosiaan ole kyse.

– Toistuvat hengittämättömyysjaksot voivat tuntua hurjilta, mutta lajin pariin tuleva sopeutuu siihen melko nopeasti, Seppo Anttola kertoo.

– Hengitystä pidätetään 10–20 sekuntia putkeen, käydään ottamassa happea pinnalla ja mennään taas veden alle. Tämä toistuu kaksi, kolme kertaa, kunnes pelaaja tulee vaihtoon noin minuutiksi. Harjoittelemme sitä, että voimme tehdä veden alla nopeasti asioita korkeilla maitohapoilla. Uppopalloilija tarvitsee räjähtävää voimaa ja hyvän palautumiskyvyn, hän määrittelee.

Uppopallon kilpailutoiminnassa on mukana monenikäisiä ihmisiä lapsista eläkeläisiin. Anttolakin sanoo, että lajia voi harrastaa hyvällä tasolla melko iäkkääksi.

– Aion itsekin pelata niin kauan kuin räpylät pysyvät jalassa.