Rkp-nuorten puheenjohtaja haluaa ravistella perinteistä ajattelua nuorten elämästä ja ydinperheistä.
Illuusio kuolemattomuudesta elää vahvana nuorten mielissä. Tuskin kukaan voi valmistautua siihen, että nuoruuden rakkaudesta on luovuttava, kun yhteinen elämä on vasta alussa.
Julia Ståhle jäi leskeksi ja parivuotiaan lapsen yksinhuoltajaksi hiukan yli 20-vuotiaana.
– Elämä on hauras, ja se voi loppua nopeasti. Siksi pitää tehdä, mitä haluaa. Koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu ja minkälaiseen tilanteeseen voi joutua, Ståhle sanoo ja toteaa, että oli miehensä kuollessa nuori aikuinen – ja on sitä vieläkin.
Ståhlen miehellä oli aivosyöpä. Odotukset parantumisesta kävivät välillä korkealla, mutta lopulta sairaus voitti.
Hänen tukenaan ovat olleet omat ja puolison vanhemmat sekä ystävät.
Kun elämä ei kulje suunnitellusti, havaitsee viimeistään, mikä yhteiskunnassa toimii ja mikä voisi olla paremmin.
Suomessa on Ståhlen mielestä hyvä elää, vaikka luutuneet asenteet esimerkiksi ydinperheestä asettavat rajoja, joita ei tarvittaisi.
Yksinhuoltajan elämä on ainaista palapeliä.
– Äiti, isä ja kaksi lasta. Rakenteet eivät huomioi muun tyyppisiä perheitä.
Ståhlesta on hyvä herättää keskustelua aiheesta. Yksinhuoltajan elämä on ainaista palapeliä. Kun ei ole toista auttamassa. On haettava tai vietävä lasta päiväkotiin. Arki on taiteilua jo normaalin toimistotyön puitteissa.
Hän nostaa esille myös uusperheet, joissa vastuu lasten hoidosta on saatettu jakaa normaalista poikkeavalla tavalla.
– Vaikka isä on määritelty ensisijaiseksi henkilöksi, johon pitäisi ottaa ensimmäisenä yhteyttä, silti soitetaan äidille.
Nuorten perheiden elämä jää hänen mielestään lähes täysin varjoon päätöksenteossa. Nuoria ollaan kuuntelevinaan. Ståhlesta nuoret mielletään yhtenäiseksi isoksi ryhmäksi, jolla on samat intressit.
Puheet siitä, että nuoriso on tulevaisuus, Ståhle kääntää näin:
– Olemme nyt ja olimme eilen. On ymmärrettävä, miten jo tehdyt päätökset vaikuttavat suoraan meihin.
Ståhle on erityisen huolissaan nuorten pahoinvoinnista ja mielenterveysongelmista, jotka lisääntyivät koronapandemian jälkeen.
– Jos apua on vaikeaa saada suomen kielellä, ruotsin kielellä se on vieläkin vaikeampaa. On tärkeää, että apua saa omalla äidinkielellä, joka on tunnekieli.
Syyt pahoinvoinnin taustalla on kyettävä selvittämään ja nuoret on saatava ajoissa tuen piiriin.
Vaalikentillä kiertäessään Ståhle on havainnut toisenkin ilmiön. Vieraat ihmiset koskettelevat ja lähestyvät rohkeammin nuorta naista kuin miespoliitikkoja.
– Miehiä kohtaan ollaan asiallisempia ja pidetään ’hajurakoa’. Minun henkilökohtaista reviiriäni rikotaan helpommin. Kosketus voi olla harmiton, mutta se ei tunnu hyvältä.
Ståhlen on myös vaikea ymmärtää, että ulkonäkö vaikuttaa siihen, miten henkilöä arvioidaan poliitikkona.
– Politiikkaa ei pitäisi arvioida henkilön ulkonäön, vaan asioiden perusteella, hän huomauttaa.