Vuosisadan vaihteesta kurkotetaan myös nykyaikaan asti
Teatteriarvio
Momentum 1900 -musikaalin käsikirjoittajat Sirkku Peltola ja Heikki Salo aloittivat teoksen valmistelun jo viisi vuotta sitten.
Materiaalin kokoaminen, historian tutkiminen ja mahtavan työryhmän luominen toivat näyttämölle kokonaisuuden, joka on hengästyttävä. Se tarjoaa vauhdikkaasti tapahtumia, musiikkia, tanssia, taidetta, luokkataistelua, Suomen nousua itsenäiseksi Venäjän vallan alta ja tietysti myös rakkautta.
Tapahtumien keskiössä on vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttely, johon autonominen Suomi saa taisteltua oman osastonsa.
Näyttelyyn saapuu yli 50 miljoonaa ihmistä. Pariisiin nousee Eiffel-torni, rakennetaan metro ja kaupungin halki kulkee moottoroitu katukäytävä, jossa voi edetä seisoen ja kiitäviä maisemia ihaillen.
Suomen osastoa suunnittelevat taiteilijat ja rakentavat suomalaiset työmiehet. Keskeisenä on kuvanveistäjä Ville Vallgren, josta Martti Suosalo tekee uskomattomalla karismallaan huikean.
Yksi hulvattovimpiä kohtauksia on Albert Edelfeltin (Janne Kallioniemi) humalainen painajaisuni, jossa hän makaa pää pölkyllä. Suosalo muuntuu hetkessä tsaariksi ja pian pää putoaa. Siirtymä nykyaikaan on myös kohtauksessa, jossa Vallgren viimeistelee Havis Amanda -patsastaan miettien sen tulevaisuutta, ja taustalla juhlitaan kovaäänisesti jääkiekon maailmanmestaruutta.
Suomen paviljongin näyttävät vihreä kaakelitakka ja Akseli Gallen-Kallelan Liekki-ryijy nostetaan esiin taiteen ohessa ja osastoa kiitetään kauneimmaksi. Musikaalin sanoin toistetaan: Taide muuttaa maailmaa.
Heikki Salon lyriikoissa korostetaan myös säettä Valoon, valoon, valoon – iloon, iloon, iloon ja Eeva Konnun säveltämä musiikki painuu mieliin.
Musikaalin nuorena parina ovat eri yhteiskuntaluokista tulevat Elias (Saska Pulkkinen) ja Verna (Emilia Keskivinkka), jotka loistavat laulu-ja näyttelitaidoillaan. Jussi-Pekka Parviainen luo Eliaksen Kustaa-veljestä vahvan roolin ja Petra Aholan Larissa on intomielinen agitaattori.
Kokonaisuutena Momentum 1900 on musikaalityyliä uudistava, äänekäs ja vahva kannanotto kuten TTT:n 120-vuotisjuhlanäytelmän pitääkin olla.