Vastasyntynyt vauva kykenee oppimaan ja tunnistamaan kuulemiaan sanoja. Tällä varhaisella oppimisella on yhteys myöhempään kielelliseen kehitykseen. Näin osoittaa Tampereen ja Helsingin yliopistojen monitieteinen tutkimus aivomittausten avulla.
Vastasyntyneellä vauvalla tiedetään olevan hyvät valmiudet kuulotiedon käsittelyyn aivoissa, mutta kielellisestä oppimiskyvystä tiedetään vähemmän.
Tampereen yliopiston ja Helsingin yliopiston tutkijat halusivat selvittää vauvan oppimiskykyä mittaamalla vastasyntyneen vauvan aivosähkökäyrää eli EEG:tä samalla, kun vauvalle esitettiin sarja toistuvia sanoja.
Tutkimuksessa 75 vastasyntynyttä kuuli noin 12 minuutin ajan äänisarjaa, joka koostui kahdesta satunnaisesti toistuvasta keksitystä sanasta. Tämän jälkeen tutkijat muuttivat äänisarjaa ja selvittivät aivosähkökäyrämittauksin, olivatko vauvat oppineet sanat.
Tutkimustulosten mukaan vastasyntyneet pystyvät oppimaan ja muistamaan kaksitavuisia sanoja siten, että sanan alun perusteella vauvan aivot ennakoivat, mikä toisen tavun pitäisi olla.
Ennakointeja synnyttävä koeasetelma tuottaa mittauksessa aivovasteita, joiden voimakkuus heijastaa oppimisen laatua: mitä voimakkaampi mitattava aivovaste on, sitä parempi oppimisen synnyttämä muistijälki on ollut.
Tutkimuksen tärkein havainto on se, että tulokset osoittavat vastasyntyneen oppimisen laadun olevan yhteydessä myöhempään kielitaitoon.
Lapset, joiden aivovasteet osoittivat parempaa oppimiskykyä vastasyntyneenä, tuottivat kaksivuotiaana pidempiä puhunnoksia. Heidän puheentuottotaitonsa olivat siis kaksivuotiaana paremmat kuin niillä, joiden oppimiskyky ei ollut yhtä hyvä vastasyntyneenä.
– Vastasyntyneen aivovasteista voidaan näin ollen jossain määrin ennustaa myöhempää kielen kehitystä, vaikka kehitykseen vaikuttavat toki monet muutkin tekijät kuin vauvaiän oppimiskyky, sanoo logopedian tenure track -professori Sari Ylinen Tampereen yliopistosta tiedotteessa.
Sari Ylisen mukaan tutkimustulokset tarjoavat kiinnostavan lähtökohdan jatkotutkimukselle. Hän toivoo, että tuloksia voidaan tulevaisuudessa hyödyntää myös sellaisten lasten tukemisessa, joiden kieli ei kehity tyypillisesti.
– Jos kielelliset häiriöt voitaisiin tunnistaa aivovasteista jo pian syntymän jälkeen, olisi mahdollista suunnitella ja kokeilla varhaisia kielenkehityksen tukitoimia jo ennen kuin kielellinen häiriö ilmenee käytännössä, Ylinen toteaa.