Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Teatteriarvio | Eino Grön, 83, laulaa ja raitistuu näyttämöllä – "Hyvin viihdyttävä teos sekin..."

Tango D’amore on viihdyttävä musikaali 83-vuotiaan Grönin elämästä

Teatteriarvio

Eino Grön astuu Sappeen lavalle ja alkaa laulaa tuttua iskelmää Poika varjoiselta kujalta. Olavi Virta levytti laulun vuonna 1957 ja hänestä tuli Eino Grönin suuri esikuva ja ystävä.

Grön vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Porin naapurissa Reposaaressa, sikäläisittäin Räpsöössä. Hän syntyi kaksoissiskonsa kanssa vuonna 1939 ja on 83-vuotiaana elämänsä kunnossa, myös äänellisesti. Nuorena hän harrasti painia, mutta laulaminen onneksi voitti.

Grönillä oli palo laulamiseen jo nuorena ja hän aloitti kanttorin pyynnöstä Reposaaren kirkkokuorossa. Iskelmien ja tangojen pariin hän pääsi 50-luvulla erilaisten laulukilpailujen avulla. Ensilevy Venäläinen tango ei ollut suuri menestys, mutta 60-luvun suuri tangobuumi teki hänestä tähden. Toivo Kärjen neuvo nuorelle miehelle kuului: ”Osta pikkutakki ja italialaiset kengät.” Toki menestykseen tarvittiin muutakin.

Suomen kesäteatterin Heikki Paavilainen on löytänyt takuuvarman reseptin kesäteattereidensa ohjelmistoiksi. Jo vuosia hän on nostanut esiin kevyen musiikin hahmoja, joiden ympärille hän on kirjoittanut pienen elämäkerran ja ohjannut suosituiksi näytelmiksi. Aiemmin on nähty kuvaelmat muiden muassa Dannysta, Katri-Helenasta ja Olavi Virrasta.

Tänä kesänä suuren suosion sai Valkeakoskella esitettävä Aira Samulinin tarina, jossa kaikki on kohdillaan: hyvät laulavat, tanssivat ja soittavat näyttelijät ja koskettava tarina.

Sappeessa nähdään vielä Tango D’amore – musikaali Eino Grönin elämästä, osin samalla reseptillä kirjoitettu, hyvin viihdyttävä esitys sekin. Iloisena yllätyksenä maestro itse on lavalla koko esityksen ajan ja laulaa toistakymmentä tunnettua hittiään. Kun Satumaa alkaa, yleisö yhtyy tuttuun tangoon.

Laulujen lomassa tulee tutuksi Eino Grönin siviilielämä, myös raitistuminen kosteiden vuosien jälkeen 1977. Tukena oli naapuri Juha ”Watt” Vainio, joka itse oli jo laittanut korkin kiinni. Myös Marjatta-vaimon pahentunut muistisairaus ja hoitokotiin muutto seitsemän vuotta sitten kerrotaan hienovaraisesti.

Eino Grönin tarinaa kertoo lavalla vaimon roolissa eloisasti Heidi Kirves, joka loistaa myös laulutaidoillaan. Eikan roolin tekee taitavasti Joni Leponiemi – aivan vieressä seuraa näyttämöllä mestari itse. Jyri Ojansivu kuvaa tarkasti Olavi Virran ja koko työryhmä on ammattitaitoinen ja täysillä mukana, myös Tango-orkesteri.