Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Teatteriarvio | Metsän morsian lumoaa Nokian kesäteatterissa – "On vaikea nähdä mihin rakennettu suo pitkospuineen ja suonsilmäkkeineen loppuu ja mistä alkaa alkuperäinen luonto"

Kennonnokalla tehdään taas omaleimaista ja kunnianhimoista kesäteatteria.

Nokian kesäteatterilla on ollut onni saada vetäjäkseen lahjakas teatterin tekijä Heli Pitkänen. Hänen käsikirjoituksensa ja ohjauksensa ovat tuottaneet jo vuosia korkeatasoista kesäteatteria.

Loistavana työparina Pitkäsellä on nytkin erinomainen musiikin tekijä Sami Varvio ja taitava lavastaja Tapio Huilla, joka on loihtinut näyttämölle aidontuntuisen suomaiseman.

Heli Pitkänen kuvaa Metsän morsian -näytelmässään 1800-luvun loppupuolen elämää. Keskeisessä osassa on luonto, kesäteatterin luonnonsuojelualue; metsä ja sen eläimet. Lavastus lisää luonnon tehoa – on vaikea nähdä mihin rakennettu suo pitkospuineen ja suonsilmäkkeineen loppuu ja mistä alkaa alkuperäinen luonto.

Metsässä asuu eläinten lisäksi myös vaikeuksia paenneita ihmisiä: henkipattoja ja irtolaisia. Heitä johtaa ja auttaa entinen metsänvahti Paulus, joka salametsästää heille riistaa ravinnoksi. Kyläläiset ja uusi metsänvahti jahtaavat joukkoa vallesmannin ja varsinkin hänen rouvansa ja tyttärensä kehotuksesta.

Metsänvahdin uusi paimentyttö Piritta on metsässä kuin kotonaan ja tuntee vetoa sinne. Monien mutkien jälkeen asiat loksahtavat paikoilleen.

Sami Varvion säveltämä ja sovittama musiikki nivoutuu näytelmään oleellisena osana ja kuljettaa tapahtumia. Näyttelijät ovat erinomaisia laulajia ja ylimääräisen ilon tuo Marja Sorjosen koskettavasti esittämä Sua lähde kaunis katselen.

Emeliina Virtanen on paimentyttö Pirittana viehkeän raikas, oikeamielinen köyhän perheen tyttö. Lauri Pelanderin Pauluksessa on mystistä karismaa ja ripaus pelottavuuttakin. Kumpikin tekee hienon roolityön.

Mykkä-Viljamina vuorottelevat Leo Pöri ja Peetu Hoseus ja rooli on koskettava. Marja Sorjosen vallesmannin rouva tuo esitykseen huumoria, Jannina Heiman on hänen tyttärenään kopea ja ahne. Eero Väätäisen uusi metsänvahti on jämäkkä. Henkipatot ja irtolaiset tuovat esitykseen koskettavuuta. Kuuset - neljä naista- kokoavat tarinaa mystisesti. Heli Roinisen puvustus on huikea, samoin kuin kampaukset ja maskeeraus.