Raina Jokinen tekee mielenterveystyötä kohtaamispaikassa, joka tarjoaa osallistujilleen mieleistä tekemistä ja tukea toipumiseen.
Tärkeä tamperelainen
Juttusarjassa Voionmaan koulutuskeskuksen journalismin opiskelijat esittelevät tärkeitä tamperelaisia, jotka tekevät Tampereesta paremman paikan meille kaikille.
Jokaisella ihmisellä on oikeus elää omannäköistänsä elämää.
Tähän ajatukseen Mielen Ry:n vastaava ohjaaja Raina Jokinen palaa päivittäin, kun ohjaa työpajoille tulevia osallistujia.
Avoin paja Inspiksellä on monenlaista toimintaa. Siellä järjestetään työpajoja esimerkiksi puutyöstä, ompelemisesta ja taiteesta kiinnostuneille, jonne ovat kaikki halukkaat tervetulleita. Vastaavana ohjaajana Jokinen vastaa sekä organisaation toiminnasta ja suunnittelusta yhdessä muiden ohjaajien kanssa, että myöskin esimerkiksi kirjallisuusryhmän vetämisestä. Näiden lisäksi hän kiertää muun muassa päiväsairaaloissa esittelemässä Inspiksen toimintaa.
Jokinen ottaa jokaisen osallistujan avosylin vastaan, kohtaa heidät omana itsenään ja antaa heille mahdollisuuden olla omia itsejään. Hän kokee onnistuneensa, kun näkee ihmisten vilpittömän ilon ja innostuksen eri asioita kohtaan. Työpajoilla ihmisiä tulee ja menee, mutta ylipäätään se, että he rohkaistuvat paikalle, saa Jokisen tyytyväiseksi.
Hänen olemuksensa huokuu innostusta, kun saa puhua itselleen tärkeästä asiasta.
– Tykkään kulttuurista ja taiteesta, sekä siitä, että on eloa, iloa ja väriä ympärillä, Jokinen hehkuttaa.
Minulla on halu huomata ja kohdata kaikki ihmiset.
– Siivosin papereitani ja löysin kaksi lappua aiemmilta työ- ja kouluajoilta, joissa molemmissa luki, että olen opettavainen ja energinen. En tiedä myönnänkö niitä itse, mutta niin minusta on sanottu, hän jatkaa naureskellen.
Hän pyrkii aina kuitenkin mukautumaan tilanteeseen.
– Jos toinen on tosi masentunut, niin itse voi olla vähän energisempi vetääkseen hänet mukaan. Mutta toisaalta et voi olla jossain ihan eri sfääreissä energisyytesi kanssa, hän mainitsee.
Energisyys näkyy hänessä esimerkiksi nopeana kävelytahtina ja puheensorinana. Sen lisäksi hän pyrkii aina olemaan innostava, helposti lähestyttävä ja läsnä oleva.
Työ voi olla välillä melko kiireistä ja osallistujia on paljon. Jokinen on kuitenkin keksinyt keinon pään nollaamiseen ja rentoutumiseen vapaa-ajalla, sillä hän käy jumpassa useita kertoja viikossa. Silloin tällöin työt kuitenkin seuraavat kotiin.
– Minulla on halu huomata ja kohdata kaikki ihmiset. Koen, että on todella huono juttu, jos joku, jolla on aiemmin elämässään kokemus syrjään jäämisestä ja huomaamattomuudesta, tulee tämmöiseen paikkaan ja täälläkään häntä ei huomioida, harmittelee Jokinen.
– Se saattaa kotona tulla usein mieleen, että en ole töissä huomioinut jotain tarpeeksi, hän jatkaa.
Hän säteilee empaattisuutta ja kertookin, että esimerkiksi nopealla kahvinhakumatkalla hän haluaa tervehtiä jokaista vastaantulijaa ja saada heidät tuntemaan olonsa huomatuksi.
Jokinen ajattelee, että kaikilla on oikeus elää juuri omannäköistänsä elämää ja tuntea se merkitykselliseksi. Jos osallistumisella heidän toimintaansa joku saa kokemuksen oman elämänsä merkityksellisyydestä, on silloin onnistuttu työssä.
Tästä syystä Jokinen kyseistä työtä myös tekee. Merkityksellisyyden, tärkeyden ja ihmisläheisyyden vuoksi.