Parikkala tunnetaan etenkin patsaistaan, mutta on siellä paljon muutakin.
Jos on parikymmentä vuotta ajanut Kuutostietä Parikkalan kautta pysähtymättä, voi olla korkea aika poiketa paikkakunnalla. Kuntaan ja sen nähtävyyksiin on hyvä tutustua kesäisenä keskiviikkona.
Kuutostieltä tarvitsee tehdä vain pieni poikkeama, ja ollaankin jo Parikkalan keskustassa. Ihan vieressä on Simpelejärvi ja idässä noin kahdeksan kilometrin päässä Suomen ja Venäjän raja.
Yllättävän vilkasta. Se on ensimmäinen ajatukseni keskustasta. On S-market, Alko, Tokmanni ja lukuisia muita pieniä liikkeitä. Nuorimies sujahtaa kainalon alta sähköpotkulaudalla, kuinkas muuten. Puisen asemarakennuksen piha on kuitenkin hiljainen; juna ei juuri nyt tule eikä lähde.
Täällähän on taidenäyttelykin. Eikä mikä tahansa näyttely, vaan parikkalalaisen taiteilijan Seppo Saukkosen ja hänen äitinsä Eini Saukkosen yhteisnäyttely. Pojalta on esillä maalauksia, äidiltä veistoksia ja tiffany-töitä.
– Näyttelyssä on käynyt päivittäin jopa 50 ihmistä, joten kyllä Parikkalassa kannattaa taidenäyttely järjestää. Viikonloppuisin on ollut hieman hiljaisempaa, Seppo Saukkonen kertoo.
Kunta on palkannut näyttelyyn kesätöihin 16-vuotiaan Mitro Nokelaisen. Hän kehuu Parikkalaa rennoksi ja hyväksi matkailukohteeksi.
– Tämän näyttelyn lisäksi kannattaa käydä ainakin Patsaspuistossa ja Likolammen uimarannalla, hän neuvoo.
Seppo Saukkosella on Parikkalassa myös yleisölle avoin ateljeekoti. Siellä on nähtävänä hänen maalauksiaan, ja tänä kesänä esillä on myös Reetta Nurmen töitä.
Kuuluisa Patsaspuisto on nähtävä. Seppo Saukkonen neuvoo ajamaan sinne maisemareittiä eli kunnan ainoasta liikenneympyrästä suoraan, vaikka Kuutostielle pääsisi nopeamminkin.
Näyttelyssä on käynyt päivittäin jopa 50 ihmistä.
Seppo Saukkonen
Totta, reitti on kaunis: sen varrella on vanhoja puutaloja, Parikkalan jyhkeä kirkko ja Ristimäen kartano. Tie mutkittelee mukavasti, ja vettäkin näkyy.
Patsaspuisto on epäilemättä yksi Parikkalan tunnetuimmista nähtävyyksistä. Se sijaitsee aivan Kuutostien vieressä noin kahdeksan kilometrin päässä Parikkalan keskustasta. Esillä on 560 nyt jo edesmenneen Veijo Rönkkösen tekemää betonipatsasta.
Viereisellä levähdyspaikalla toimii tänäkin kesänä Kuutostien kukkokievari. Autoja ja moottoripyöriä riittää levähdyspaikan täydeltä. Aiemmin olen pysähtynyt Kukkokievarin herkuilla, joten nyt jätän ne väliin ja suuntaan Patsaspuistoon, jossa en ole koskaan käynyt. Melkein nolottaa, että olen aiemmin ajanut aina ohi.
Kuutostielle näkyy vain pieni pala omanlaisesta maailmasta, joka piiloutuu puiden keskelle. Moni muukin on tullut katsomaan sitä.
Aiemmat koronakesät olivat hyvin vilkkaita, nyt väkeä on käynyt hieman viime kesää vähemmän, kertoo puistossa talkoileva Eeva Paju.
– Kävijät yllättyvät usein siitä, että yksi mies on tehnyt kaikki nämä patsaat. Moni yllättyy myös siitä, että täällä on hieno puutarha. Veijolla oli kaksi suurta kiinnostuksen kohdetta: patsaat ja puutarha, Paju kertoo.
Patsaat ovat erikoisia, kiinnostavia – ja niitä tosiaan on paljon. Tarkkaan katselukierrokseen kuluisi runsaasti aikaa.
– Moni toteaa, että eiväthän ne olekaan pelottavia, kertoo Milla Heiskanen, joka istuu puiston pienen kaupan tiskin takana.
Kansainvälisessä mediassa puistoa on kuvailtu muun muassa karmivaksi.
– Patsaat jakavat mielipiteitä, mutta voittopuolisesti kävijät ihastuvat puistoon, Paju kertoo.
Hotelli-ravintola Kägösenkin parkkipaikalla on monta autoa – ja mansikanmyyjä. Tuntuu hyvältä nähdä, että perinteikkäässä paikassa on taas elämää.
– Sitä on moni muukin kiitellyt, yrittäjä Tiina Vuolli kertoo.
Kägöne oli vuosikausia kiinni ja avattiin taas vuonna 2017. Nyt siellä on juuri päättymässä muistotilaisuus ja muitakin asiakkaita on. Vuolli sanoo, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan on vaikuttanut matkailijoihin kahdella tavalla.
– Osa ei uskalla tulla itärajalle, osa taas haluaa tulla katsomaan, miten täällä eletään.
Eletään ihan normaalisti, ja heinäkuisena päivänä tuntuu, että vilinää riittää monessa paikassa.
Kunnassa on myös tunnettuja luontokohteita, kuten 445 hehtaarin kokoinen Siikalahden luonnonsuojelualue. Siikalahti on etenkin lintuharrastajien suosiossa, sillä siellä on erinomainen mahdollisuus nähdä lukuisia lintulajeja.
Nyt on kuitenkin suunnattava pois Parikkalasta, sillä taivas on muuttunut tummaksi. Viime päivinä riehunut ukkonen uhkaa taas niin parikkalalaisten kuin turistienkin rauhaa.
Juttusarjassa vieraillaan pienillä paikkakunnilla, joissa ei ole Suomen suosituimpia nähtävyyksiä.
560
Patsaspuistossa on esillä 560 betonipatsasta.