Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Ruotsalaisen rotuteoreetikon ryöstämät pääkallot 150 vuoden jälkeen yhä palauttamatta – "Asiat etenevät, vaikka huolellinen valmistelu viekin monen mielestä tuskastuttavan kauan aikaa"

Kansanedustaja teki jo neljännen kirjallisen kysymyksen rotuopillisia kallonmittauksia varten ryöstettyjen jäänteiden palauttamiseksi Ruotsista.

Prosessi Pälkäneeltä Ruotsiin lähes 150 vuotta sitten ryöstettyjen pääkallojen ja ruumiinosien palauttamisesta takaisin etenee taas.

Ruotsalaisen rotuopin uranuurtajan Gustaf Retziuksen retkikunta kiersi vuonna 1873 Suomea keräämässä ruumiita ja erityisesti pääkalloja mittauksia varten.

Kalloja mittaamalla oli tarkoitus osoittaa, että ruotsalaiset ovat rodullisesti puhtain germaaninen kansa.

Kuvaa kirkastettiin sillä, että suomalaisten kerrottiin kuuluvan mongoleille sukua olevaa lyhytkalloiseen rotuun. Retziuksen mukaan suomalaisten lyhytkalloisuus johti monenlaiseen lahjattomuuteen.

Retziuksen haudoista kaivamat jäämistöt ovat yhä Ruotsissa Karoliinisen instituutin hallussa.

Kansanedustaja Pauli Kiurun (kok.) kirjalliseen kysymykseen jäänteiden palauttamisesta vastannut tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen (kesk.) lupaa, että virallinen palautuspyyntö lähtee, kunhan saadaan sovittua jäänteiden hautaamisesta ”sopivaan paikkaan seurakunnan yleiselle hautausmaalle sillä paikkakunnalla, josta ne ovat peräisin”.

Kun johonkin asiaan lähtee, niin se on hoidettava loppuun.

– Asiat etenevät, vaikka huolellinen valmistelu viekin monen mielestä tuskastuttavan kauan aikaa. Ministerin vastauksesta kuitenkin ilmenee valmistelun haasteellisuus ja toisaalta selvä halu ratkaista asia huolellisesti vainajien muistoa kunnioittavalla tavalla, asiasta jo neljännen kysymyksen vastuulliselle ministerille osoittanut Kiuru toteaa.

Pälkäneen seurakunnan kirkkoherra Jari Kemppainen vakuuttaa, että hautauspaikan löytymisestä palautus ei jää kiinni.

– Käymme Museoviraston kanssa keskusteluja jäämistön palauttamisesta sinne, mistä ne ovat peräisin eli Pälkäneen raunionkirkon vieressä olevalle entiselle hautausmaalle, joka on nyt muinaismuistoaluetta. Jos tämä ei onnistu, paikka löytyy tarvittaessa uudelta hautausmaalta.

Matkassa on myös lisämutkia: Karoliinisessa instituutissa ei ole tarkkaa tietoa, mistä kaikki rotuopillisiin tutkimuksiin käytetyn jäänteet ja kallot ovat alun perin peräisin.

Retziuksen retkikunta kävi vuonna 1873 myös ainakin Rautalammin, Keiteleen, Pielaveden ja Enon hautausmailla. Lukumääräisesti suurin määrä vainajista ja heidän ruumiinosistaan on kuitenkin Pälkäneeltä.

– Jos kaivupaikasta on epäselvyyttä, niin on varmaan parempi, että ne haudataan johonkin suomalaiseen kirkkomaahan kun, että ne ovat laatikossa Karoliinisessa instituutissa, sanoo Kiuru.

Retziuksen mittaukset eivät loppujen lopuksi tuoneet aivan sellaisia tuloksia, kun hän oli olettanut. Pälkäneläiset kun olivatkin odotettua pitkäkalloisempia. Tälle Retzius löysi kuitenkin lopulta selityksen alueen vahvasta ruotsalaisperäisestä asutuksesta.

Pauli Kiuru sanoo ymmärtävänsä, että 1800-luvun nykypäivän näkökulmasta epäeettisten tutkimusten perusteella Ruotsiin päätyneiden jäämistöjen palauttaminen on kiusallinen asia Karoliiniselle instituutille. Päätöksellä saattaa olla myös ennakkotapauksen luonne.

Kiuru jätti palautuspyynnön tekemisestä jo neljännen kirjallisen kysymyksensä asiasta vastaavalle ministerille.

– Ministerit ovat vaihtuneet niin nopeasti. Lisäksi tämä on luonnekysymys. Kun johonkin asiaan lähtee, niin se on hoidettava loppuun.

Ruumiiden hakemisesta tulee ensi vuonna täyteen 150 vuotta.

– Jäämistöjen kirkkomaahan palautusjuhlan järjestäminen vuonna 2023 sopisi siksi erittäin hyvin, että asia saadaan 150 vuoden jälkeen ratkaistua, sanoo Kiuru.