Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Keikka-arvio | Tapparan-miehestä huolimatta Sauna Open Airin toinen päivä meni vahvojen naisten komennossa – Katso arviot ja kuvat keikoilta

Perjantai Sauna Open Airissa alkoi torstain tapaan jo puoliltapäivin. Itseltäni jäi molempien lavojen ensimmäiset esiintyjät väliin, koska ikä alkaa painaa jo luissa. Mutta ainakin alueelle saapuessani päälavalla lopetellut ruotsalainen Dampf kuulosti ihan mielenkiintoiselta tuttavuudelta.

Kolmelta aloitti kakkoslavalla saksalainen Doro Pesch, joka itselleni oli etukäteen ajateltuna päivän pääkohde. 80-luvun metallipääteininä Doro oli aikanaan väkisinkin päiväunien kohde Warlock-julisteiden koristaessa seinää Kissin, Dion ynnä muiden seassa. Kakkoslavan edusta tuntuikin melko täydeltä Doron aloittaessa Warlock-rainalla I Rule the Ruins., jonka jälkeen Doro totesi päivän olevan mitä mainioin, lisäten vielä perään suomeksi Mitä kuuluu? Hyväähän yleisölle kuului ollen vahvasti mukana ensitahdeista alkaen. Perään tullut Burning the Witches kirvoitti yleisön jo päivän ensimmäiseen yhteislauluun. Klassikoita toisensa perään vilisevä settilista kulki muun muassa Raise your Fist in the Airin ja All We Aren kautta setin päättäneeseen All For Metaliin. Doro kyselikin yleisöltä, pitivätkö he vanhan koulukunnan metallista, vastauksen olleen päivänselvästi myöntävä. Suotta ei Doroa tituleerata metallin kuningattareksi, sikäli vahva esitys oli. Myös bändi taustalla oli tiukassa iskussa, joten perjantai alkoi erinomaisissa merkeissä.

Kovasti odottamani NWOBM-yhtye Saxon joutui perumaan Saunan esiintymisensä viime metreillä Covid-tapauksen vuoksi. Pikavauhtia paikkaamaan oli hoidettu Marko Hietala yhtyeineen. Rauhallisesti alkanut setti rauhoitti Saunan hetkeksi iltapäivämatineaan. Sekä suomeksi että englanniksi soolomateriaaliaan esittänyt Hietala paikkasi ihan hyvin tyhjäksi jäänyttä aukkoa, onhan hänellä yksi Suomen parhaista heviäänistä. Isäni Ääni -kappaleen Hietala spiikkasi sisään todeten kaikkien olevan jonkun lapsia, (yhtyeen kitaristi) Tuomas Väinölä Saatanan. Loppupuolella Black Sabbath -coverin War Pigs itseään aiemmin romantiikan ja rakkauden lähettilääksi tituleerannut Hietala omisti itärajan takana olevalle paidattomalle kaljulle hemmolle, oranssille hemmolle USAssa ja Korean rakettimiehelle. Väkevän version itse kappaleesta yhtye kajautti noille sotien sioille.

Seesteisemmän vaiheen jälkeen alkoi kakkoslavalla nopeampi tempo, kun Nyrkkitappelu otti Hakametsän haltuun yy-kaa-koo-nee-punkilla. Väkevästi soittanut yhtye paahtoi sanoituksissaan halailijoista mummon potkijoihin haikaillen välillä paksulompakkoisen muijan perään, ehkä ostamaan ne kolme tökkiä Lidlin kassiin. Kenttä äityi keikan ajaksi pittiin ja muutenkin meininki oli hyvä sekä lavalla että yleisössä, vaikka yhtye vetäisikin puolivälissä kappaleensa Nyrkkitappelu parkkipaikalla ja Vihaan mun bändikavereita.

Seuraavaksi päälavan valtasi Edguysta tutun Tobias Sammetin projektibändi Avantasia. Joskin aloitus viivästyi parikymmentä minuuttia teknisten ongelmia, kun ilmeisesti Oliver Hartmannin kitaraan ei saatu ääniä. Muutenkin bändin kamat olivat jumissa jossain lentokentällä ja ilmeisesti Sammetin korvamonitoriin tuli pitkin keikkaa ylimääräisiä ääniä. Sammet eikä muukaan yhtye kuitenkaan sortunut diivailuun eivätkä kamat lennelleet seinille, vaan yhtye veti olosuhteet huomioiden ihan kelpo ja hyväntuulisen setin, joskin lyhennettynä alun viivästyksen vuoksi. Avantasiaa voidaan luonnehtia superyhtyeeksi sen sisältäessä jäseniä useista eri yhtyeistä lukuisine vierailevine laulajineen. Tänään muina laulajina toimivat Ralf Scheepers (Primal Fear), Eric Martin (Mr. Big), Ronnie Atkins (Pretty Maids), Jørn Lande (Masterplan) ja Bob Catley (Magnum). Kappaleista kuultiin muun muassa Twisted Mind, Dying for an Angel, The Scarecrow ja Lost in Space. Pitkin keikkaa Sammet kiitteli suomalaista yleisöä kuten tapoihin kuuluu, mutta hän vaikutti tarkoittavan joka sanaa. Lopuksi Sign of the Cross ja The Seven Angels kaksikon aikana lavalla oli koko kööri. Näiden jälkeen kumarrukset ja nokka kohti Oulua, jossa Avantasia jatkaa huomenna Rock in the Ciy -festivaalilla. Toivottavasti saavat sinne jo kaikki kamansa mukaan.

Ruotsalainen powermetallia ja metalcorea sekoitteleva Dead by April jatkoi kakkoslavalla kohti perjantai-iltaa. Yhtye soitti tanakasti uusimman jäsenensä Chistopher Kristensenin hoitaessa huuto- ja örinälauluosuudet ja perustajajäsen Pontus Hjelmin hoitaessa kitaroinnin ohella puhtaat lauluosuudet melko heleällä äänellä. Ennen Dreaming -kappaletta kaksikko antoi yleisölle tehtäväksi, että jokaisen kuuluu hyppiä, joka toteutuikin, ovathan suomalaiset kuuliaista kansaa. Muuten setissä kuultiin muun muassa Warrior, This Is My Life ja Two Faced -kappaleet. Soitto oli tikissä ja sekä puhtaat laulut että örinät lähtivät hienosti. Silmiin pisti myös laulaja Kristensenin Lauri Markkasen Chicago Bulls -pelipaita.

Vahvojen naisten dominointi Saunassa jatkui päälavalla Battle Beastin merkeissä. Jos Doro on metallin kuningatar, niin Battle Beastin laulaja Noora Louhimo lienee sitten se ensimmäinen perintöprinsessa. Liekkien loimutessa tuomion sirkus käynnistyi, kun uusimman tänä vuonna julkaistun Circus of Doom -albumin nimiraita aloitti pelin jatkuen Straight to the Heartilla ja Eye of the Stormilla. Battle Beast starttasi nyt Louhimon kotipaikkakunnalta festivaalikesän Suomen osalta, ulkomaillahan yhtye on jo ehtinyt festaroida muun muassa Graspop Metal Meetingissä ja Hellfesteillä. Yleisö ottikin yhtyeen avosylin vastaan kotimaahan ja Tampereelle. Tampereella asuvan Louhimon isällä oli tänään syntymäpäivä, joten yleisö avusti Louhimoa onnittelulaulun laulussa, jonka jälkeen isälle omistettiin Wings of Light -kappale. King for Dayn päätti setin mahtipontisesti pyrojen paukkeessa jättäen yleisön janoamaan lisää.

Kakkoslavan perjantain päätti 45-vuotisjuhliaan viettävä vanhan liiton punkkia soittava Pohjois-Irlantilainen Stiff Little Fingers. Lavan edusta jäi väljähköksi yhtyeen kärsiessä sijoituksesta Battle Beastin ja Five Finger Death Punchin välissä. Toki melko iso osa yleisö oli varmasti, niin nuorta, ettei ollut yhtyeestä kuullutkaan. Yhtye paahtoi kuitenkin settinsä asiaan kuuluvalla innolla tästä huolimatta. Laulaja-kitaristi Jake Burns totesi alkuun jättävänsä spiikit vähemmälle ajan ollessa rajallinen. Lisäksi hän myös epäili, ettei kannattaisi liikoja puhella, kun tuskin kukaan hänen aksentistaan saisi selvää. Biisin My Dark Places kohdalla hän kuitenkin kertoi sen kertovan masennuksesta ja siitä irti pääsemisestä. Hän antoikin erityisesti miehille ohjeeksi puhua jollekin, jos on masentunut. Tämä onkin hyvä ohjenuora ottaen huomioon suomalaisten pukahtamattomuuden. The Clash -henkisellä otteella soittanut yhtye omisti Strummerville -kappaleensa Joe Strummerille, joka on toiminut yhtyeen suurena innoittajana. Hienosti yhtye hoiti osuutensa ja olisi ansainnut suuremman huomion, mutta hyvä näinkin.

Perjantain päätti yhdysvaltalainen Five Finger Death Punch, joka sai alueen täyttymään hyvin tiiviisti taakse asti. Päivän fanipaidoista päätellen 5FDP oli yleisesti päivän odotetuin akti. Trouble -kappaleen säestämänä yhtye saapui lavalle laulaja Ivan Moodyn ottaessa tamperelaiset, ainakin toisen puoliskon, haltuun Tappara-pelipaita päällään. Liekkien ja pommien kera yhtye painoi eteenpäin vakuuttavasti Wash It All Awayn, Jekyll And Hyde ja Sham Pain -kappaleiden muodossa. Bad Company -coverin Bad Company aikana jouduin luovuttamaan ja poistumaan alueelta. Ei siksi, että 5FDP olisi ollut huono, pikemminkin päinvastoin, mutta Stiff Little Fingersiäkin vanhempana ikä teki tepposet, joten jalat ja selkä Hoosiannaa huutaen, jouduin suunnistamaan kotia kohti.

Myös Saunan uuden tulemisen keskimmäinen päivä oli tarjonnallisesti menestys. Lauantaina karkelot vielä jatkuvat eikä meno ainakaan huonone muun muassa In Flamesin, Skid Rown, Danko Jonesin ja Massive Wagonsin saapuessa löylyihin.