Vapaaehtoistyön ammattilainen Jarmo pitää Seuranassa ja Mummon kammarissa seuraa kahdelle yksin asuvalle papalle – "Yhdessä tunnissa ei oikein ehdi jutella ja tehdä kaikkia asioita"

Toinen pappa löytyi Seurana-palvelusta, joka maksaa työstä pienen korvauksen.

Tuohan sopisi minulle hyvin, tuumasi tamperelainen Jarmo Helander ja täytti hakemuksen. Hän oli päättänyt ryhtyä seuralaiseksi yksinäiselle vanhukselle.

Muutaman kuukauden päästä tärppäsi. Hänelle löytyi 89-vuotias pappa, joka kaipasi viikoittaista seuraa.

– Ja sieltä löytyikin hyvä kaveri, jonka kanssa on mukava jutella. Meitä yhdistää Mänttä-Vilppula, josta olen kotoisin, ja tietenkin jääkiekko. Olemme molemmat kovia urheiluihmisiä, joten keskustelunaiheeksi käy oikeastaan laji kuin laji, Helander kertoo.

Helander on yksi vanhusseurapalvelu Seuranan työntekijöistä. Hän saa pienen korvauksen ajasta, jonka hän viettää vanhuksen kanssa.

– Tätä työtä ei tehdä rahan takia, vaan koen tämän pikemminkin vapaaehtoistyönä, Helander muistuttaa.

Eniten häntä kiehtoo Seuranan konsepti.

– Toiminta on hyvin mietittyä ja suunniteltua. Käytännön asiat sujuvat mutkattomasti, ja saan tarvittaessa apua. Ja toki silläkin on merkitystä, että yrityksen perustaja on kotoisin Mänttä-Vilppulasta, Helander kertoo.

Seuranan perustaja Mirka Saarinen keksi idean vanhusseurapalveluun omasta elämästään. Hänen pappansa sai sotainvalidinä hoivapaikan Tampereelta Tammenlehväkeskuksesta.

– Minulla oli hoivakodista romanttinen käsitys. Ajattelin, että siellä on seuraa ja vitsit lentävät, mutta näin ei ollutkaan. Hoiva oli toki hyvää, mutta työntekijöillä ei ollut aikaa ylimääräiseen jutusteluun. Lisäksi muut asiakkaat olivat huonokuntoisia, joten pappani tunsi olonsa kovin yksinäiseksi, Saarinen kertoo.

Saarinen kävi läpi kaikki tahot löytääkseen seuraa papalleen.

– Vapaaehtoisista oli huutava pula.

Valitettavasti Saarisen pappa menehtyi ennen kuin Saarinen sai yrityksen toimintaan.

– Omalle muistisairaalle äidilleni olen kuitenkin pystynyt järjestämään seuralaisen Seuranan kautta. Muistisairaus on siitä ikävä, että omat ystävät ja läheiset säikähtävät tilannetta ja kohtaamiset vähenevät. Äitini pitää omasta seuralaisestaan, vaikka ei muistisairautensa vuoksi enää muista, missä on tutustunut häneen.

Helander käy papan luona kerran viikossa. Yleensä käynti kestää pari tuntia.

– Yhdessä tunnissa ei oikein ehdi jutella ja tehdä kaikkia asioita, joita vanhus haluaa tehdä. Käymme yhdessä esimerkiksi kaupassa ja parturissa. Saatamme myös pistäytyä Kauppahalliin kahville.

Tapaamisen jälkeen hän lähettää papan läheisille viestin.

– Meillä on oma whatsapp-ryhmä. Viestitän ryhmässä, mitä olemme tehneet ja mikä papan vointi on ollut. Näin omaiset saavat tiedon, mitä hänelle kuuluu.

Helander toimii Seuranan lisäksi vapaaehtoisena Mummon Kammarissa. Sieltä hänellä on kaverina 95-vuotias pappa.

– Käyn hänen luonaan kerran viikossa. Minulla on käynyt hirveän hyvä tuuri näiden senioreiden kanssa, sillä tulemme hyvin juttuun.

Helander on oikeastaan vapaaehtoistyön ammattilainen. Hänellä on ollut aikoinaan esimerkiksi tukilapsi Pelastakaa Lapset ry:n kautta.

– Jäin puolitoista vuotta sitten eläkkeelle, joten minulla on aikaa. Saan näistä vapaaehtoistöistä enemmän kuin annan. Päivääkään en ole katunut, että lähdin mukaan, hän tiivistää.

Seurana

Työntekijät ovat pääasiassa ikäihmisiä, sillä asiakkaat arvostavat elämänkokemusta.

Työntekijöiden keski-ikä on noin 67 vuotta.

Kyseessä on valtakunnallinen palvelu. Tampereella ja lähiympäristössä työskentelee noin 30 seuralaista.

Seuralaisen tuntihinta on 39 euroa. Kotitalousvähennyksen jälkeen asiakkaan hinnaksi jää 15,60 euroa tunnilta.

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Vaalimainoksesi mukana bussimatkoilla ja aamupalapöydissä

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut