Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Teatteriarvio | Odotettu uusi Komisario Koskinen -tarina tuo jännitystä, mutta kesäteatteriin sopivasti annosteltuna

Tommi Raitolehdon komisario Koskinen esikuntineen sai yleisöltä innostuneen vastaanoton.

Teatteriarvio

Tamperelaisten rakastaman dekkarikirjailija Seppo Jokisen ja teatterinjohtaja ja ohjaaja Panu Raipian yhteistyönä syntynyt Komisario Koskinen ja pahanpuhujat sopii erinomaisesti kesäteatteriin. Siinä on sopivasti jännitystä, huumoria ja hersyviä tyyppejä. Sitä uskaltaa mennä katsomaan sellainenkin, joka ei liiasta jännityksestä pidä.

Tarina alkaa aamuvarhaiselta Tammelantorilta. Paikalle on jo tullut öinen kulkija Tapparan pipo päässä odottamaan mustamakkarakioskin avaamista ja Pikilinnan nainen pienen sylikoiran kanssa. Pian paikalle pyöräilee myös tyttö, jonka pitäisi alkaa myydä mansikoita.

Mustamakkarakioskin luukun auettua paljastuu aamuauringossa outo näky: kuollut mies. Hätiin kutsutaan tietysti komisario Koskinen ryhmänsä kanssa.Tästä alkaa monipolvinen ja yhä uusia vivahteita sisältävä parituntinen näytelmä. Näyttelijät pyytävät esityksen lopussa ettei tapahtumia liikaa paljastettaisi, jotta uusille katsojille jäisi jännitettävää.

Seppo Jokinen ja Panu Raipia ovat punoneet näytelmästään verkon, josta löytyy yhä uusia yllätyksiä. Raipia on dramatisoinut Jokisen tekstin luistavaksi ja nokkelaa sanailua sisältäväksi kokonaisuudeksi.

Tommi Raitolehto sopii Koskisen rooliin erinomaisesti. Rauhallisen Koskisen sisällä asuu terävä-älyinen komisario.

Rikosylikonstaapeli Risto Pekkinä, nokkelan sanailun mestarina, hurmaa Jari Ahola. Tuukka Huttusen rikoskonstaapeli Veli-Pekka Simoa voisi pitää höynäytettävänä, mutta hän nielee toisten pilkan tyynesti. Rikosylikonstaapeli Ulla Lundelinin ja Koskisen välillä aistii pientä romanssinalkua. Kaisa Hela tekee Ullasta rennon ja vakuuttavan roolin.

Elina Rintalan erinomainen roolityö taiteilijana on herkullinen ja avoimen eroottinen.

Jyrki Mänttärin taidemaalari Kulkunen on hauska savolaismurteineen ja Aku Sajakorpi Tapparan miehenä ja erityisesti patologina.

Kaisa Savolaisen pukusuunnittelu on jälleen onnistunut ja Oskari Löytösen osittain Vinskistä tuttu lavastus muuntuu moneksi.