Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Juho Rahkonen ei usko yllätyksiin kevään 2023 eduskuntavaaleissa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kokoomus vie suurimman puolueen paikan ja sosialidemokraatit karauttavat toisena vaaliviivalle.
On pohdittu, että viime eduskuntavaaleissa perussuomalaisten vaalivoiton esti sinisten saama äänimäärä. Siniset eivät saaneet kevään 2019 vaaleissa yhtään kansanedustajaa, mutta ääniä kuitenkin sen verran että jos se olisi mennyt sellaisenaan perussuomalaisten pottiin, Jussi Halla-ahosta olisi tullut pääministeri.
Rahkonen hieman ihmetteleekin sitä, ettei perussuomalaisista ole ainakaan vielä lähtenyt sitä irti mitä voisi. Hänen mielestään nyt eletään populistin kulta-aikaa: polttoaineen hinta tarjoaisi jo yksittäisenä aiheena mahdollisuuden räjäyttää liat irti jokaisena päivänä.
– Perussuomalaisia vaivaa uskottavuusongelma. Vaikuttaa siltä, että moni miettii puheenjohtaja Riikka Purran uskottavuutta. Se johtuu varmaan osaltaan hänen taustastaan: moni ajattelee, mitä jos Riikka Purra onkin joku viherkokoomuslainen.
Kokoomuslainen oli aiemmin myös Harry Harkimo, joka ponkaisi pystyyn Liike Nytin ennen kevään 2019 eduskuntavaaleja. Rahkonen on vahvasti sitä mieltä, että ilman tuota ratkaisua kokoomuksen Petteri Orpo olisi noussut pääministeriksi mainittujen vaalien jälkeen.
Perussuomalaisista ajan saatossa irtautuneilla pienryhmillä – ensisijaisesti VKK:lla – vasta hankalaa onkin: pakka on aivan sekaisin maailmassa, jossa Jussi Halla-ahostakin on yhtäkkiä tullut maan johtava russofobi, Rahkonen veistelee.
– Keskustan osalta tilanne on taas hieman erilainen. Puheenjohtaja Annika Saarikolla tuntuu olevan henkilökohtaista kannatusta, mutta sitten kaikki muu siinä ympärillä on vähän hujan hajan. Puolueen täytyisi pohtia, mikä sen viesti on juuri tässä ajassa.
Omat haasteensa löytyy vihreistä ja vasemmistoliitostakin. Vihreät karautti Ville Niinistön puheenjohtajakaudella jo haastajaksi pääministerikilpailuunkin, mutta sen jälkeen on ollut kovemmat ajat. Keväällä 2023 tuskin kukaan ajattelee, että vihreät ja puheenjohtaja Maria Ohisalo ilmoittautuisivat mukaan kilpailuun Suomen suurimman puolueen paikasta.
– Puolueen uskottavuus vain kasvoi, kun Niinistö kärähti ylinopeudesta ajaessaan Lexuksella Turun-moottoritietä. Miehet lukivat uutiset ja katsoivat, että hyvänen aika, minäkin olen samanhenkinen kaveri, minullekin voisi käydä tuolla tavalla ja voisin ainakin miettiä, että josko minäkin äänestäisin vihreitä. Sinänsä harmittava yksityiselämän tapaus toimikin puolueen eduksi, Rahkonen sanoo.
– Niinistön vahvuus oli siinä, että hän pystyi tarjoamaan hyvin monenlaisille ihmisille uskottavan suun äänestää vihreitä. Seuraajilla on ollut tässä huomattavasti vaikeampaa. Vihreiden on todella paljon vaikeampaa erottautua tällaisessa ajassa.
Juho Rahkonen palaa hänkin siihen ajatukseen, tulisiko vasemmistoliiton ja vihreiden ajan saatossa jopa yhdistyä? Myös vasemmistoliitolla on hänen mielestään ollut haasteita löytää uutta kannatusta tässä ajassa, vaikka puheenjohtaja, ministeri Li Andersson hoitaakin tehtävänsä mallikelpoisesti.
– Yhdistyminen olisi yksi mahdollisuus. Tietysti niin, että monessa kohtaa puolueiden omat agendat ja ajatusmaailmat ovat niin kaukana toisistaan, että olisihan siinä sorvaamista, Rahkonen sanoo.