Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Daria pakeni Ukrainasta mukanaan spagettia ja vessapaperia, Lidiialla oli kotiavaimet ja passi – Näin he päätyivät lopulta Tampereen Tullintorille

22-vuotiaat Daria Baida ja Lidiia Zaporozhets pakenivat Ukrainasta Puolan ja Alavieskan kautta Tampereelle. Lidiialla oli mukanaan kotiavaimet ja passi, Darialla spagettia ja vessapaperia.

Tärkeät paperit, hieman sukkia ja vaatteita, spagettia ja rulla vessapaperia. Nämä olivat kaikki, mitä ukrainalainen Daria Baida otti mukaansa, kun hän lähti Kiovasta.

– Isäni soitti minulle kuudelta aamulla ja kysyi, olenko nukkumassa, Baida muistelee.

Kun Baida vastasi nukkuvansa, hänen isänsä huusi puhelimeen, että Darian pitäisi pakata tavaransa ja lähteä kotikaupunkiinsa.

– Yritin pakata, mutta pakkasin mukaan vain tärkeät paperit, vähän vaatteita, spagettia ja vessapaperia. Minulla oli vain käsilaukku, Baida muistelee.

Baida lähti kotikaupunkiinsa, mutta sen lähellä on iso armeijan alue ja alueella oli tuolloin paljon pommituksia. Hän päätti jäädä Kiovaan, mutta sekään ei ollut ideaali ratkaisu.

Baida ja hänen ystävänsä ylipistolta menivät maan alle pommisuojaan.

– Meillä oli Ukrainan lippuja ja lauloimme kansallislaulua. Olimme siellä päivän.

Baida ja hänen ystävänsä Lidiia Zaporozhets päättivät lähteä Ukrainasta. Ensin he suuntasivat Puolaan, jossa he viettivät viikon. Zaporozhetsin puhelimen kuoren alla on kuva puolalaisperheestä, jonka luona he olivat.

– Lupasimme, että tulemme takaisin. He pitävät Marimekosta ja lupasimme, että ostamme heille mukeja.

Ensin mietimme Turkua, mutta emme pitäneet Turku-nimestä.

Puolasta kaksikko päätti suunnata Suomeen. Baida on ollut Suomessa ennenkin, hän on työskennellyt pari vuotta sitten suomalaisella puutarhalla.

Suomessa ystävykset päätyivät Alavieskan vastaanottokeskukseen. Paikallinen lehti teki heistä myös jutun.

– Olemme siellä kuuluisia. Olimme poliisiasemalla ja yksi poliisi sanoi, että hei, näin kuvasi lehdessä, Lidiia muistelee.

Pienessä kunnassa ei kuitenkaan ollut työ- tai koulutusmahdollisuuksia.

– Päätimme, että laitamme sormen kartalle ja menemme sinne, Zaporozhets kertoo.

– Ensin mietimme Turkua, mutta emme pitäneet Turku-nimestä, Baida sanoo.

– Sitten eräs nainen kertoi, että Tampere ja Kiova ovat ystävyyskaupunkeja, Zaporozhets muistelee.

Se sinetöi päätöksen ja kaksikko muutti huhtikuun alussa Pispalaan.

Rekrytointiyrityksen kautta ystävykset päätyivät töihin Frank Camillo -ravintolaan. Molemmilla on kokemusta alalta ennestään. Työpaikan kautta järjestyi myös uusi asunto. Ravintoloitsija Mirko Lännenpäällä oli Nekalassa vapaa asunto, johon Lidiia ja Daria pääsivät muuttamaan. Koska asunto oli tyhjä, sinne tarvittiin myös huonekalut.

– Laiton Whatsapp-viestin katumme asukkaille ja he toivat tavaraa, Lännenpää kertoo.

Ukrainalaiskaksikko myös leipoi Lännenpäälle rusinakakkua. Ensimmäinen pala piti syödä autossa, sillä asunnon lukko meni rikki eivätkä Lidiia ja Daria päässeet ulos. Kakkupala ojennettiin ikkunasta.

– Rikoimme lukon. Lukko oli ehkä 70 vuotta vanha ja viikko ukrainalaisten tyttöjen jälkeen se oli rikki, Lidiia nauraa.

Molempien läheisiä on edelleen Ukrainassa. Zaporozhetsin äiti asuu Saksassa. Hänen isänsä on Ukrainassa Lidiian isoäidin ja pikkuveljen kanssa.

Baidan molemmat vanhemmat ovat sotilaita ja työskentelevät Ukrainan armeijassa.

– He ovat minun sankareitani, Baida sanoo.

Kotoa mukaansa ottamaansa spagettia Baida ei aio syödä koskaan. Hän suunnittelee laittavansa sen ja pommisuojassa yllään olleet vaatteet museoon.

Baida on Suomessa asuessaan suorittanut tenttinsä yliopistoon. Seuraavaksi hän aikoo suorittaa maisterintutkinnon turismista. Lidiia puolestaan on opiskellut Ukrainassa juristiksi.

Kaksikolla on myös suunnitelmia tulevaisuteen.

– Halueamme ansaita rahaa ja sitten matkustaa ympäri maailmaa kuukauden ajan. Viimeinen pysähdys tulee olemaan valtameren äärellä Portugalissa.