"Ensin ihmiset olivat jäähallin katsomossa ihan hiljaa..." – Vuoden 1965 MM-kisoissa pelanneet Leijona-legendat ovat seuranneet läheltä suomalaisen jääkiekon hurjaa kehitystä

Vuoden 1965 MM-kisoissa pelanneet Kalevi Numminen ja Lasse Oksanen ovat seuranneet läheltä suomalaisen jääkiekon hurjaa kehitystä.

Kun takavuosien huippupelaaja ja miesten A-maajoukkueen päävalmentaja Kalevi ”Kallu” Nummiselta kysyy, mikä on ollut vuonna 1965 valmistuneen Tampereen Hakametsän, Suomen ensimmäisen jäähallin merkitys suomalaiselle jääkiekolle, on hänen vastauksensa yksinkertainen.

– Se on merkinnyt olympiakultaa, hän tiivistää.

Tie siihen on ollut pitkä ja matkalla on pitänyt kavuta menestyksen rappusia askel askeelta kohti huippua.

– Täytyy muistaa, että kaikki oli ja on edelleen kiinni harrastavista lapsista, heidän vanhemmistaan ja olosuhteista. Vanhemmat maksavat harrastamisen ja mahdollistavat näin nuorelle tilaisuuden nousta huipulle. Sitä ei koskaan voi ylikorostaa, Numminen toteaa.

Saavutukset jäällä liittyvät kiistatta olosuhteisiin. Hakametsän jälkeen jäähalleja on noussut Suomeen tiivistä tahtia. Nyt hallin sisällä olevia tekojääratoja on yli 280.

Hakametsässä järjestettiin Suomen ensimmäiset MM-kisat vuonna 1965.

A-sarjan turnauksessa oli kahdeksan joukkuetta, jotka pelasivat yksinkertaisen sarjan. Neuvostoliitto voitti maailmanmestaruuden ja isäntämaa Suomi sijoittui seitsemänneksi.

Suomen ikimuistoisin ottelu MM-kotikisoissa 1965 lienee Ruotsi-peli, jossa Suomi ylsi 2–2-tasapeliin Matti ”Mölli” Keinosen osumilla.

Jääkiekkoa pidettiin pitkään eräänlaisena olympialaisten täyteohjelmana.

– Ruotsi oli siihen aikaan aina se päävastus arvokisoissa. Saimme myös paljon tärkeää kokemusta ja oppia Ruotsista, kun Tapparan kanssa kiersimme bussilla Ruotsia pelaamassa harjoituspelejä paikallisia seuroja vastaan, Kallu Numminen kertoo.

Hakametsän jäähallin katsojakapasiteetti oli alkuvuosina 10 200 ihmistä ja Ruotsi-ottelua varten rakennettiin lisäkatsomo-osiakin.

Muutos oli melkoinen. Väkeä oli parhaimmillaan kertynyt sama määrä kuin Koulukadunkin katsomoon, mutta nyt ihmiset seurasivat kiekkoa sisätilassa.

– Sekin vaati yleisöltä opettelua. Ensin ihmiset olivat jäähallin katsomossa ihan hiljaa. Sitten he katselivat toisiaan, että uskaltaako täälläkin huutaa niin kuin Koulukadulla, vuoden 1965 joukkueessa pelannut tamperelainen pelaajalegenda Lasse ”Oka” Oksanen naureskelee.

Jääkiekkoilijoiden arvostus urheilijoina on muuttunut huimasti siitä, kun Oksanen ja Numminen olivat nuoria miehiä. Suomessa muun muassa pohdittiin vakavissaan, onko miesten kiekkojoukkuetta syytä lähettää vuoden 1960 Squaw Valleyn olympialaisiin, kun joukkueen epäiltiin pärjäävän siellä heikosti ja matka on niin kalliskin.

– Jääkiekkoa pidettiin pitkään eräänlaisena olympialaisten täyteohjelmana ja ajateltiin, että kiva, kun nuorten miesten kunto säilyy talvellakin, kun he pelaavat jääkiekkoa, Lasse Oksanen muistelee virnuillen.

– Sitähän se silloin oli, mutta ilmapiiri muuttui aika nopeasti, kun alettiin pärjätä. Siihen tarvittiin näyttöjä ja ne liittyvät kehitykseen, Kalevi Numminen muotoilee.

Kumpikaan ei tietenkään osannut 1960-luvulla uumoilla, mikä on jääkiekon suosio Suomessa 2020-luvulla. Oksanen muistuttaa, että nousu suurlajiksi on tapahtunut kaikkien kiekkoihmisten ansiosta ja suosio on ansaittu hyvin perustein.

Lasse Oksanen sanoo, että nyt MM-kisojen päänäyttämönä nähtävän Nokia-areenan rakentaminen aivan Tampereen ydinkeskustaan on maailmalta opittu malli ja on hänen mielestään hyvä, että Tampere ei tehnyt sitä kauas keskustasta kuten Turku hieman yli 30 vuotta sitten.

– Areena on muutenkin niin upea, että tällä Tampere pitää asemansa Suomen jääkiekkokartalla, Kalevi Numminen toteaa.

Legendojen silmiin pistivät ensimmäisellä vierailulla Nokia-areenalle erityisesti pari uuden hallin modernia asiaa.

– Valotekniikan avulla areenalle voidaan suurin piirtein yhden napin painalluksella luoda kauttaaltaan vaikka Tapparan, Ilveksen tai Suomen värimaailma, Oksanen sanoo.

– Areenalla oleva täysimittainen harjoitusjäärata on upea ja merkittävä asia kokonaisuudessa. Vaikka areenalla olisi jokin muu tapahtuma kuin jääkiekko-ottelu voi toisella jäällä harjoitella normaalisti. Oheisharjoitteluolosuhteetkin ovat niin hyvät, että senkään takia ei joukkueen tarvitse lähteä areenalta mihinkään, Numminen kertoo.

Käsillä on mahdollisesti kaikkien aikojen jääkiekkokevät suomalaisessa mittakaavassa. Leijonilla on kuluvalta keväältä jo olympiakulta ja pian alkavat MM-kotikisat, joissa Suomi on ehdoton voittajasuosikki.

Järjestäjämaa on hyvin harvoin voittanut kultaa kotikisoissa.

Miten Suomi onnistuu tavoitteessaan?

– Pitää vain kääriä hihat ja ryhtyä hommiin. Ei se sen ihmeellisempää ole, Kalevi Numminen yksinkertaistaa.

Leijonalegendat

Kalevi Numminen

Syntynyt 31.1.1940

Pelaajaura: Tappara 1957–69, A-maajoukkue 1959–67. Kolme Suomen mestaruutta (1959, 1961, 1964).

Valmentajaura: Tapparan päävalmentaja 1970–79, A-maajoukkueen päävalmentaja 1973–1974 ja 1977–1982. Kolme Suomen mestaruutta valmentajana (1975, 1977, 1979).

Tapparan toimitusjohtaja 1986–93.

Suomen jääkiekkoleijona nro 44.

Tappara on jäädyttänyt Nummisen numeron 2.

Lasse Oksanen

Syntynyt 7.12.1942

Pelaajaura: Ilves 1960–82, Gherdeina (ITA) 1976–77, Asiago 1979–80, A-maajoukkue 1964–77. Kolme Suomen mestaruutta (1962, 1966, 1972).

Suomen jääkiekkoleijona nro 53.

Ilves on jäädyttänyt Oksasen pelinumeron 14.

Mainos: Accountor

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut