Laitatko jogurttipurkin metallisen kannen kierrätykseen vai heitätkö sekajätteeseen? Ratkaisun merkitys voi olla iso, sillä kierrätysmetallista on jatkuva pula.
– Tällä hetkellä metallikierrätyksessä on kovasti imua. Metallien hinnat ovat korkealla ja entistä pienempien jakeiden merkitys myös kasvaa, sanoo vastuullisuus- ja yhteiskuntasuhteiden johtaja Tuomas Haikka Kuusakoskelta.
Kuusakoski ei käsittele kotitalouksien jätettä, mutta Haikka pitää myös kotitalouksien pienmetallin kierrätystä tärkeänä.
– Jäte pitäisi lajitella syntypaikalla mahdollisimman hyvin ja jos kierrätetty metalli heti eritellään ja toimitetaan metallinkierrätykseen, siitä on hyötyä kaikille yhteiskunnassa.
Vaikka metallin hinta on nyt aiempaa korkeampi, tavallisen asukkaan ei Haikan mukaan kannata kerätä ananaspurkkeja rahansaannin toivossa.
– Jos puhutaan tuhansista kiloista, vaikkapa teräsveneestä, siinä alkaa olla insentiivi (kannuste) myydä.
Pulaa on nyt muun muassa nikkelistä ja alumiinista, kertoo toimitusjohtaja Satu Estakari Mepak-kierrätys Oy:sta, joka kierrättää metallipakkaukset Suomessa. Pulaan ja hintojen nousuun on vaikuttanut muun muassa Venäjän hyökkäys Ukrainaan sekä siitä seuranneet pakotteet. Venäjä on suuri metallintuottaja.
Metalli kiertää niin sanotusti ikuisesti.
Alumiinipakkauksissa tulevat muun muassa monet tutut laatikkoruoat – ja samaa tavaraa ovat myös ne jogurttipurkin kannet. Juuri alumiinin pitäminen kierrossa olisi Estakarin mukaan erityisen tärkeää.
– Kierrätyksellä säästetään 90 prosenttia energiaa verrattuna primäärin alumiinin tuotantoon, johon energiaa kuluu aivan valtavasti.
Primäärimetalli on kaivoksesta kaivettu metalli, jota käytetään ensimmäistä kertaa.
Vaikka terästeollisuus ei pyöri kotitalouksien purkeilla ja purnukoilla, niiden kierrättämisellä on ympäristön kannalta suuri merkitys.
– Materiaali ei kierrätyksessä huononnu lainkaan vaan metalli kiertää niin sanotusti ikuisesti. Kierrätysmetalli vähentää primäärimetallin tarvetta, Satu Estakari sanoo.
Kierrätysmetalli onkin hänen mukaansa yhtä kysytty raaka-aine kuin neitseellinenkin materiaali.
– Laskennallisesti ollaan tilanteessa, että kun kuluttaja ostaa metallipakkauksen, siitä on ainakin yksi neljäsosa jo kierrätettyä.
Koronasulkujen aikana kierrätysmetallia kertyi normaalia vähemmän, kun suuri osa ravintoloiden ja hotellien pakkauksista jäi pois.
Jos metalli joutuu sekajätteen joukkoon, se päätyy jätteenpolttolaitoksen uuniin. Metalli ei kuitenkaan pala, vaan jää tuhkan joukkoon. Jätteenpolttolaitos pystyy erottelemaan metallin jatkokäsittelyyn, mutta väärällä lajittelulla on hintansa.
– Kuluttajan on hyvä ymmärtää, että metallin laatu on parempaa, kun se ei ole käynyt uunissa, jonka lämpötila on noin 1 300 astetta. Kuumentaminen vaikuttaa metallin laatuun ja toisaalta (metalli sekajätteen joukossa) heikentää jätteenpolttolaitoksen tehokkuutta.
Etenkin metallikierrätykseen kuuluvat tyhjät aerosolipullot ovat Estakarin mukaan jätevoimalassa hankalia.
– Mitä tapahtuisi, jos laittaisin omaan takkaani aerosolipullon? Aerosolipullot ovat jätevoimalassa erittäin ikävä partikkeli, koska niissähän on painetta ja ne sinkoilevat seiniin. Olen itsekin käynyt katsomassa, että seiniin tulee aerosolipulloista vaurioita.
Suomalaiset kierrättävät metallipakkaukset varsin tunnollisesti, mutta parantamisenkin varaa on. Mepakin tuotteiden kierrätysaste on Satu Estakarin mukaan noin 79 prosenttia.
Kyselyn yllättävä tulos: Tämä ikäryhmä on laiskin lajittelemaan roskansa