Keikka-arvio | Vesterinen yhtyeineen tekee parhaansa, että arki muuttuisi juhlaksi

Arvio: Jättimäinen kokoonpano on matkalla kohti suomalaisen musiikin raskasta sarjaa. Seuraava levy ratkaisee, pääseekö se sinne.

Kun samasta sukuhaarasta löytyy Säkkijärven polkan säveltäjä, on selvää että musiikista innostuneella lapsenlapsella on myös isoja tavoitteita musiikin saralla. Sen voi huomata ensimmäisistä sekunneista kun Tero Vesterinen yhtyeineen astuu lavalle satapäisen yleisön eteen: tekemistä ja tapahtumaa ei ujostella, vaan yleisö otetaan mukaan välittömästi. Laulaja Tero Vesterinen on siis Viljo Vesterisen lapsenlapsi.

Jotain yhtymäkohtaa nykyaikaan löytyy heti maailmantilanteesta. Säkkijärven polkka oli kovassa käytössä jatkosodan aikaan: kun suomalaiset olivat 1941 vallanneet takaisin Karjalan kannaksen ja Viipurin, tapahtui vallatulla alueella räjähdyksiä. Antrean Kuukaupin sillalta löytyi räjähtämätön radiomiina, jonka huomattiin toimivan määrätyllä radiotaajuudella lähetetyn kolmisointusignaalin avulla. Vihollisen räjäytyssignaalin häiritsemiseksi alettiin soittaa Säkkijärven polkkaa.

Kahdeksankymmentäyksi vuotta myöhemmin Tero Vesterinen puhui Tampere-talon lavalla sodasta enimmäkseen laulujen kautta. Kun useampaan otteeseen lavalta nostettiin kaksi sormea pystyyn rauhanmerkin symbolina, myös yleisö tiesi mitä se tarkoittaa ja kädet nousivat ylös. Huoli maailman tilasta on yhteinen, sillä yhdessä me kaikki olemme maailma. Ja musiikki, se jos mikä on yhteistä ja tulee jäämään meidän jälkeemme.

– Me ollaan vaan käymässä vaan, me ollaan turisteja kaikki päällä maan, kuten Vesterinen Turisti-nimisessä kappaleessa asian kiteyttää.

Yhtye vastasi Tampere-talossa haasteeseen siten miten yhtyeen tuleekin. Pitää tehdä parhaansa, että joskus pelottavakin arki muuttuisi juhlaksi. Edes hetkeksi aikaa.

Porvoossa asuva Tero Vesterinen oli maaliskuussa esillä, kun hän kertoi soittolistasta, jonka kuunteluiden kaikki tuotto lahjoitetaan Unicefin kautta Ukrainan lapsille. Yhtyeelle oli silminnähden harras paikka esittää sodan vastainen Sinisiä kukkia -kappale, eikä ihme kun miettii minkälaisessa tilanteessa Eurooppa tällä hetkellä on.

Hartaan tunnelman päälle yhtye viihdytti. Siihen sillä on erinomainen rutiini ja osaaminen ja keikkoja alkaa olla sen verran, että soittamisen riemu lähtee luontevasti ja spontaanisti, vaikka taustalla on ilmeisen harjoiteltu kokonaisuus. Ja viihdyttäminen, se on kuitenkin kaikkein paras tapa vastata hajaannukseen ja huonoihin tunteisiin.

Yhtyeellä alkaa myös olla viihdyttämiseen liittyen paljon tuttuja kappaleita: Onnellinen mies, erittäin vahvasti Kerkko Koskisen tuotannon mieleen tuova Faarao ja ruotsalaisesta Kentistä paljon muistoja tuova Kolme hyvää vinkkiä. Muutenkin on mielenkiintoista, miten paljon Vesterisestä tulee mieleen nimenomaan pohjoismainen pop-musiikki eikä niinkään suomirock, joka ei välttämättä aina sanakirjamerkinnän tasolla tuo mieleen nimenomaan sanaa "tyylikäs". Tyylikkään skandinaavisuuden janalla ensimmäisenä katse suuntautuu juuri Kent-yhtyeeseen, jonka suuntaan ote kurkottuu monissa kappaleissa.

Jos Vesterisestä jotain haluaa moittia, ne ovat varmaan tekstit joiden osalta on kritiikkiä herännyt aiemminkin. Siitäkin huolimatta, vaikka yhtye on erittäin lähellä sitä, että se löytää oman, persoonallisen äänensä nimenomaan arjen kuvaajana, joka ei myöskään pelkää ottaa inhimillisesti kantaa arkisiin asioihin ja maailman tapahtumiin. Olisiko yksi mahdollisuus, että tarinoissa haettu arkisuus ja arjen pienet hetket henkilöityisivät jatkossa selkeämmin yhteen ryhmän jäseneen?

Yhtyeen biisinteko ja toiminta on ihailtavasti ryhmätyötä, ja vaikka Tero Vesterinen ryhmän keulamies laulajana onkin, yhtyeestä huomaa että se haluaa nimenomaan profiloitua yhtyeenä. Yhtyeen tärkeä osa on taustalaulajakaksikko Heini Ikonen ja Jepa Lambert, jotka ottavat syystäkin näyttävää roolia keikoilla: musikaalisuus, rutiini ja kyky heittäytyä ovat kaikki moneen kertaan testattuja ja kirkasta kansallista tasoa. Kehua pitää myös rytmiryhmää: basisti Markus Piha ja rumpali Teemu Jokinen luovat jokaiseen kappaleeseen erinomaisen vahvan perustan, jonka päälle voi huoletta lyödä ihan miten ison ja rikkaan sovituksen tahansa.

Olisiko yksi mahdollisuus, että tarinoissa haettu arkisuus ja arjen pienet hetket olisivat vahvemmin yhden ihmisen takana? Yksi ihminen päättää, yksi ihminen vastaa, yksi ihminen tekee tekstit, vaikka ryhmänä mennäänkin.

Vielä viimeinen askel kohti suomalaisen musiikin huippua: sen voi tehdä jo seuraava levy. Toivotaan Vesteriselle ja hänen suurelle yhtyeelleen parasta.

Vesterinen yhtyeineen Tampere-talossa tiistaina 5. huhtikuuta.

Tekstiä muokattu 7.4. kello 9.01: Muokattu talvisota jatkosodaksi.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut