Teatteriarvio | Miehen elämää ravistellaan Mieslivessä – "...paikalle saapuu pyörätuolilla Eino-Pekka päässään Ikurin Vire -pipo..."

Teatteriarvio: Teatteri Siperiassa on totuttu ennenkin näkemään ajankohtaisia ja teräviä esityksiä. 29Nyt on Tampere-talon esityksissä käyty käsiksi miehisyyteen komedian keinoin huikeilla hahmoilla.

Omaa esitystilaa vailla oleva Teatteri Siperia on löytänyt paikan nyt Tampere-talosta. Maestro-sali toimiikin hyvin: koko etuseinän levyinen ikkuna Sorsapuistoon on alun seminaariosiossa luonteva, ja kun eteen vedetään musta verho, siihen voidaan heijastaa kuvia, jotka luovat oikeita tiloja.

Mieslive alkaa lupaavasti; sulavakäytöksinen seminaarialustaja (Tuukka Huttunen) on alkamassa, kun paikalle saapuu pyörätuolilla Eino-Pekka päässään Ikurin Vire -pipo (Pekka Heikkinen). Alustajan puhetta kuunneltuaan hän tokaisee: ”Jos täällä nyt jotain muutosta halutaan, se on tehtävä niin, että minäkin tajuan”.

On siis kyse tavallisen kadunmiehen ja liukasta jargonia laskettelevan miehen kohtaamisesta – onnistuuko se. Esityksen jatkossa ollaan selvimmillä vesillä.

Mieslive muistuttaa nimenä surullisesti edesmennyttä Uros-liveä. Työryhmä on itse kirjoittanut sketsityyppiset osiot, joitakin tekstejä on saatu Reidar Palmgrenilta ja Ville Majamaalta. Etukäteen esityksen luvattiin olevan ”riskialtis ja räävitön komedia miehisyydestä ja nykymiehen kompuroinnista muuttuvassa maailmassa”. Siinä onnistutaankin hyvin. Mukana on sopivasti hauskaa ja terävää huumoria, mutta myös viiltävää kipua onnettoman miehen elämästä.

Erityisen hienosti miehisyyttä kuvataan isän ja pojan tapaamisessa pojan ajauduttua avioeroon. Siinä on pidätettyä tunnetta, mutta sitä ei saada ilmaistua. Kun poika yrittää puhua erosta, isä puhuu lintulaudan linnuista ja oravista. Isän yrittäessä puhua yksinäisyydestään, poika jatkaa oravista. Hyvänyön toivotuksen halaus muuttuu jäykäksi kättelyksi, tunteita ei pystytä näyttämään.

Kohtauksessa, jossa pyörätuolissa oleva mies ja hyvin toimeen tuleva mies keskustelevat, tiivistyy tämän päivän yleinen suvaitsematon ajattelutapa. Vammaiset, työttömät, työtä vieroksuvat, maahanmuuttajat ja muut käyttävät vain yhteiskunnan palveluja hyväkseen ja kaikki revitään valkoisen heteromiehen selkänahasta.

Vammaisella on tähän ratkaisu: jokainen voi kokeilla hänen elämäänsä – tuossa edessä olevassa puistossa on keinut ja kun ottaa oikein kovat vauhdit ja hyppää jalat ylhäällä, voi päätyä vammaiseksi. Reidar Palmgrenin kirjoittamassa osiossa on syvälle menevää ironiaa.

Anna-Elina Lyytikäisen taitavasti ohjaama näyttelijäryhmä – Marika Heiskanen, Tuukka Huttunen ja Pekka Heikkinen – ovat ilmiömäisiä taitureilta; he muuttuvat hetkessä mitä herkullisimmiksi tyypeiksi.

Teatteri Siperia

Mieslive

Käsikirjoitus näytelmän työryhmä sekä Reidar Palmgren ja Ville Majamaa

Ohjaus Anna-Elina Lyytikäinen

Skenografia Anna Rouhu

Video/äänisuunnittelu Jere Riihinen

Taustanauha Juha Junttu

Ohjaajan assistentti ja esitysajo Petrus Korhonen

Rooleissa Marika Heiskanen, Tuukka Huttunen ja Pekka Heikkinen

Ensi-ilta 15. maaliskuuta Tampere-talon Maestro-salissa

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut