Kangasalla on toiminut vuoden ”postimerkin kokoinen kahvila”, johon ei pääse edes autolla, mutta väkeä riittää – "Vaikka tänne ei tulisi asiakkaita, täällä olisi kiva olla"
5
Kirkkoharjun kahvila avasi ovensa vuosi sitten. Yrittäjä Mari Koponen kertoo, että talvella erityisesti hiihtäjät käyvät kahvilla. Riina Haapala
Katso isompi kuvaKahvilatyöntekijä Riitta Tiitola-Heman tarjoilee munkkia. Riina Haapala
Naapurit: Yrittäjää jännitti, onko harjulle kiipeäminen kynnys asiakkaille.
Riina Haapala
Kirkkoharjun kahvila Kangasalla juhlii tämän kuun lopulla 1-vuotissyntymäpäiviään. 90-vuotiaan näkötornin vieressä sijaitsevan kahvilan ensimmäinen vuosi on ollut koronarajoitusten leimaama.
KahvilayrittäjäMari Koponen kertoo, että ajatus kahvilasta lähti perheen toissajoulun jälkeisellä lenkillä.
– Tiesimme, että Kangasalla on näkötorneja ja Vehoniemi oli jo tuttu. Katsoimme Googlesta, että mikäs tämä Kirkkoharju on, onko sielläkin näkötorni, Koponen kertoo.
Perhe lähti ulkoilemaan Kirkkoharjulle ja sieltä löytyi näkötornin lisäksi vasta valmistunut uudisrakennus. Rakennukseen haettiin silloin yrittäjää pyörittämään kahvilaa.
– Katsoin ympärilleni, että vautsi mikä näköala täällä on. Vaikka tänne ei tulisi asiakkaita, täällä olisi kiva olla. Sitten keittelisin täällä rauhassa kahvia, Koponen sanoo ja nauraa päälle.
Kahvilassa on tarjolla keittolounasta sekä leivonnaisia: Koposen leipomia kakkuja, pullia ja munkkeja. Viimeisin näistä tuli asiakkaiden toiveesta.
Tietysti haluamme olla vähän tunnetumpikin paikka.
– Voidaan rinta kaarella sanoa, että eivät häpeä ollenkaan sille toiselle näkötornille, Koponen nauraa.
– Emme ole munkkikahvila emmekä halua olla, hän kuitenkin jatkaa.
Suurin myyntiartikkeli ovat kakut. Tarjonta vaihtelee vuodenaikojen mukaan: nyt vitriinissä on Runebergin torttuja ja laskiaispullia, kesällä myydään smoothieita ja jäätelöä.
Kahvilaa perustaessaan Koponen tiedosti realiteetit: harjun päällä olevalle kahvilalle ei pääse autolla ja itse rakennus on hyvin pieni. Häntä arvelutti, tuleeko asiakkaita.
– Asiakkaat kuitenkin rahan tuovat. Ajattelin, että täällä on kuitenkin ainakin kiva olla ja uskon ulkoilun ja liikunnan lisääntymiseen. Uskon, ettei nykyihmiselle 500 metrin kävely ole ehkä niin kynnyskysymys, Koponen kertoo.
Eikä logistiikan toimiminenkaan ole täysin itsestäänselvyys: erityisesti talvella kahvilassa joudutaan jännittämään, pääseekö tukkutilaus ylös asti.
– Monet ovat vitsillä ehdottaneet, että hommatkaa kaksi vuoristolaamaa tänne ja hinatkaa niillä tavarat ylös ja alas. Se ei ole ihan kauhean kaukaa haettu, kun ei tuosta välttämättä joka päivä mikään auto tule ylös.
Talvella kahvilan asiakaskunta koostuu erityisesti hiihtäjistä. Kahvilan vierestä kulkee latu, jota pitkin pääsee Tampereelle asti. Kesällä vierestä kulkevat kävely- ja maastopyöräreitit.
– Paikalliset ovat kivasti löytäneet tänne, Koponen iloitsee.
Laajempi tunnettuus on kuitenkin vielä työn alla: paikka on hieman piilossa ja moni oli alkuun skeptinen, tuleeko kahvilalle ketään.
– Se on osoittautunut vääräksi. Ihmiset ovat löytäneet ja koko ajan parannetaan opasteita, että muualtakin tulevat löytäisivät paremmin, Koponen sanoo.
– Tietysti haluamme olla vähän tunnetumpikin paikka, että koko Suomi tietää, että täällä on tällainen postimerkin kokoinen ihana kahvila.
Vaikka ensimmäinen toimintavuosi alkoi vain viikko ennen sulkuaikaa, kesällä kahvilalla ehdittiin järjestää myös tapahtumia: Kangasala Classic -kamarimusiikkifestivaali, Harjujazz ja hevoskokoontumisia.
– Tänä vuonna on tarkoitus panostaa tapahtumiin enemmän, Koponen kertoo.
– Kangasala Classic tulee taas, tehdään siitä perinne. Myös pieniä matalan kynnyksen tapahtumia olisi mukava järjestää. Kesäsoittajia oli viime kesänä ja toivottavasti tänäkin kesänä tulee trubaduuria soittamaan terassille.