Mielenterveys: Kun aikuinen lapsi sairastuu, vastuu jää usein vanhemmille.
Kun tamperelaisen Pentin tytär 20 vuotta sitten sairastui psykoosiin, oli se Pentille ja hänen vaimolleen ”kuin märkä rätti”.
– Ei meillä ollut mitään ennakkoaavistuksia, että tällaista voi tulla ja olla. Se oli järkytys. Kumminkin 25 vuotta meni opiskelut ja kaikki hyvin, Pentti kertoo nyt.
Vielä tuolloin perhe asui toisen kunnan puolella, mutta palvelut siellä olivat huonoja. Tytär jäi oman onnensa ja vanhempiensa nojaan.
– Ensimmäisen sairaalajakson jälkeen ei ollut muuta paikkaa kuin tulla meille.
Pentin tyttärellä oli erilaisia hoitokokeiluja, asumiskokeiluja ja itsemurhayrityksiä.
– Sitten ajattelimme, että haetaan Tampereelle tyttärelle asunto, kun täällä oli siihen aikaan päiväsairaalasysteemit ja muut, että olisi parempaa hoitoa. Aika äkkiä todettiin, että ei ollut apu täälläkään, Pentti sanoo.
Omaiset eivät ole pelkästään hoitajia tai sairastuneiden asioiden ajajia.
Oili Huhtala
Tyttären luona kävi avohoitoryhmä kerran viikossa, mutta se ei riittänyt. Asunto meni huonoon kuntoon ja siitä oli pakko luopua.
– Jälleen sitten psykoosin kautta Pitkäniemeen. Sieltä kotiutuessa kuntoutujien hoitokoti osoittautui pelastukseksi meidän ja tyttären kannalta. Tytär pääsi omaan elämäänsä kiinni.
Tällä hetkellä Pentin tyttärellä menee jo paremmin: hän asuu omassa asunnossaan ja hoitaa omat asiansa. Hoitoon ei Pentti kuitenkaan ole täysin tyytyväinen. Tytär oli aiemmin hoidossa Tipotien mielenterveyspuolella ja hänellä on säännöllinen lääkitys.
– En tiedä, jättikö hän käymättä vai eikö hänellä ollut mitään suunnitelmaa, että siellä pitää käydä. Tuli vähän huonompi aika ja hän soitteli sinne, niin sanottiin, että ei täällä ole enää paikkaa, kun olet liian kauan ollut ottamatta kontaktia. Sanottiin, että mene omalle terveysasemalle hakemaan apua, Pentti kertoo.
– Sen jälkeen on ollut pelkkää reseptien uusintaa.
– Jos hänellä tulee huonompia aikoja, ainoa paikka, mihin soittaa, on meille, minulle ja vaimolle. Se sairaus kuitenkin on siellä taustalla, se joskus kuormittaa meitä. Me näemme sen, vaikka hän itse joskus tuntee, että on kokonaan parantunut.
Mielenterveysomaiset Pirkanmaa – FinFami ry on tehnyt mielenterveysomaisille kyselyitä, joissa on selvitetty muun muassa koronan ja integraation vaikutuksia omaisten ja sairastuneiden elämään. Tampereen kaupungin mielenterveys- ja päihdepalvelut yhdistettiin vuodenvaihteessa Tays psykiatriaan.
– Se, mikä meillä on ollut pitkään huolenaiheena, on suuri hoitovaje. Hoitoon on vaikeaa päästä ja jos pääsee, koetaan, että hoito ei ole riittävää. Hoito katkeaa tai saattaa olla pelkkää lääkehoitoa, toiminnanjohtaja Oili Huhtala sanoo.
Huhtala sanoo, että omaiset joutuvat usein vahtimisrooliin huolehtimaan, ettei itsetuhoinen läheinen satuta itseään. Myös mielenterveys- ja päihdetyön ammattilaisista on pulaa.
– Ja sitten tämä, että avohoito ei toimi. Laitospaikat on ajettu aika lailla vähiin. Avohoito on liian löyhää, Huhtala sanoo.
– Avohoidon toimimattomuus liittyy siihen, että hoitoonpääsyaika on aika pitkä. Se väliaika siinä ennen kuin hoito alkaa, on omaisten vastuulla. Se voi olla kriittistä aikaa ja omaisten pitäisi pystyä toimimaan ikään kuin ammattilaiset kotona, sanoo kehittämispäällikkö Silja Lampinen.
Huhtalan mukaan omaiset kokevat, että heidän täytyy olla aktiivisia. Hoitoa saa ja kuulluksi tulee, kun on sitkeyttä vaatia.
– Hoidon pitäisi olla enemmän perhekeskeistä. Omaiset eivät ole pelkästään hoitajia tai sairastuneiden asioiden ajajia, vaan tarvitsevat tukea omaan jaksamiseensa. Heidät pitäisi huomioida omana itsenään ja heidän tarpeensa pitäisi tulla kuulluksi.
Lampinen toivoo, että Tampereella olisi mahdollisuus varhaisen vaiheen tukeen: kun huoli heräisi, voisi kävellä sisään ilman lähetettä.
– Olisi tukea heti saatavilla ja ohjausta, mihin voi lähteä hakemaan apua. Samoin omaisille, että huomattaisiin heti kysyä, miten he jaksavat ja saisivat tietoa ja vertaistukea jo sillä hetkellä, kun ensimmäisen kerran otetaan yhteyttä.
Pentin nimi on muutettu hänen tyttärensä yksityisyyden suojelemiseksi.