– Tämä oli se maali joka symbolisoi perhettä lukuunottamatta ihan kaikkea mihin olin satsannut.
Poko Recordsin perustajan Kari "Epe" Heleniuksen kommentti sosiaalisessa mediassa keskiviikkoiltana kiteyttää monta asiaa liittyen Eppu Normaalin areenakeikkaan joulukuisessa illassa vuonna 2021. Kun yhtye ja Helenius alkoivat tehdä yhteistyötä 1970-luvun lopulla, ei välttämättä kukaan asianosaisistakaan uskaltanut ajatella edes vitsillä että nähty ja koettu lopputulos olisi mahdollista. Lopulta miehet tekivät yhdessä sellasta historiaa, joka muutti suomalaisen rockin lähes täydellisesti.
Samaa ihmetteli myös kitaristi Juha Torvinen aiemmin tänä syksynä Tamperelaisen haastattelussa: kun ylöjärveläiset pojankollit aloittivat musiikin soittamista teini-iän hujakoilla, ei kukaan uskaltanut ajatella että edes huum orin kautta että tästä voisi jotain elämänuraa saada.
Saivat kuitenkin. Nokia-areenan avajaiset olivat tuoneet Epuille siinä määrin juhlatunnelmaa, että Martti Syrjä oli pukenut tavanomaisen t-paidan päälle myös pikkutakin. Velipoika Pantse tyytyi tuttuun mustaan t-paitaan. Kitaratyöskentely oli tutun varmaotteista ja illan mittaan kuultiin useampia napakoita sooloja.
Santtu-Matias Rouvalin johtama Tampere Filharmonia toi esitykseen enimmäkseen hienoja lisäsävyjä. Huonoimmillaan orkesterisovituksissa oli hieman kikkailun makua, mutta enimmäkseen ne toivat paljon lisäarvoa. Esimerkiksi Näin kulutan aikaa oli erinomainen esimerkki siitä, ettei iso orkesteri ollut taustalla vain massan vuoksi, vaan se toi valmiiksi takuuvarmoihin sävellyksiin myös uuden pykälän lisää.
Toisaalta Vihreän joen rannalla-sovitukseen tehty ratkaisu jättää alun nerokas kitarariffi pois ja soittaa se jousilla ei ollut välttämättä maailman tarpeellisin ratkaisu – Pantse Syrjän kaikkien aikojen paras riffi on vaan tehty soitettavaksi sähkökitaralla, ja sille jää niin tehossa kuin ilmaisuvoimassakin toiseksi jopa kymmenpäinen, klassis esti koulutettu orkesteri.
Pianoa ja haitaria keikalla soittanut Iiro Rantala oli esityksen energiapakkaus, jopa pykälän komppikitaristi Juha Torvistakin energisempi. Mies takoi pianolla esimerkiksi Viihteen kuninkaaseen ja Baarikärpäseen sellaisia lisäsävyjä, että katsomossakin sopi ihmetellä että mikäs mies – olkoonkin, että varmasti suurin osa suomalaisista tietää erinomaisesti Rantalan kyvykkyyden muusikkona jo vuosien takaa.
Tuhatpäinen areenayleisö saattoi omin silmin havaita ja korvin kuulla, että Rantala ei ole ainoastaan klassisesti pätevä, tekninen muusikko vaan tarvittaessa myös musikaalisesti anarkistinen perverssi, joka pystyy heittämään ammatilliset konventiot samantien roskikseen mikäli olosuhde ja soitettava laulu vaan sitä vaatii.
Takuuvarma esitys hieman lässähti encoreen tullessa. Niitä kuului lopulta vain yksi, Kun olet poissa. Joku saattoi odottaa vielä ainakin Voi kuinka me sinua kaivataan -kappaletta, joka olisi tunnelmaltaan ollut kuin tehty ison orkesterisovituksen maailmaan. Tämän lisäksi jokunen yhtyeen ripeämmistä kappaleista olisi tehnyt eetvarttia kokonaisuuteen vaikka sitten pelkästään huumorin hengessä: esimerkiksi Aknepop-levyltä löytyvä Poliisi pamputtaa taas olisi tarjonnut mielenkiintoisen maaston Santtu-Matias Rouvalille orkestereineen – kuinka tuottaa lisäarvoa muutaman soinnun punkpop-kappaleeseen? Setti kesti lopulta hieman yli tunnin, joka on mittansa puolesta Eppunsa kuunnelleille jopa pienoinen pettymys.
Ehkä punkia kuulemme sinfoniavärityksellä sitten ensi kerralla. Miehethän ovat paitsi komeita, myös parhaassa iässä ja tehokasta soittoaikaa voisi kuvitella riittävän ainakin vielä vuosikymmenen ajan, kenties sitäkin pidemmälle. Eppu Normaali aloitti areena-ajan niin varmasti kuin ammattitaitoinen bändi vaan saattoi aloittaa – kun seuraava ison mittakaavan keikka koittaa, kuulija innostuu vielä enemmän kun kauha on ammentanut enemmän yllätyksellisyyden loppumattomasta lähteestä.
Eppu Normaali Nokia-areenalla keskiviikkona 15. joulukuuta.