Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Uutuuskirjan väite: Punaisen Tampereen ylipäällikön kuolemasta väärä tieto – "Tarina punaisten omasta käsikranaatista oli paljon kiehtovampaa draamaa"

Historia: Kimmo Lehtimäki on tutkinut Hugo Salmelan kuolemaa ja kirjoittanut aiheesta nyt kirjan.

Tampereella sukupolvelta toiselle kerrottu tarina punaisen Tampereen puolustusta johtaneen Hugo Salmelan dramaattisesta kuolemasta käsikranaattionnettomuudessa keväällä 1918 on vain tarina.

Tätä mieltä on Salmelan kuolemaa tutkinut Kimmo Lehtimäki.

Lehtimäki on käynyt syksyn uutuuskirjassaan Punaisen ylipäällikön kuolema läpi Salmelan kuolemaan liittyviä arkistolähteitä, aikalaismuistelmia ja historiankirjoituksen tulkintoja.

Jälkipolvien taitavaksi sotilasjohtajaksi tunnustama Salmela kuoli 28. maaliskuuta 1918 punaisen Tampereen esikunnassa Pyynikin Teknillisellä opistolla tapahtuneessa räjähdysonnettomuudessa saamiinsa vammoihin.

Historiankirjoitukseen vakiintuneen käsityksen mukaan kuoleman aiheutti Satakunnan rintaman komentaja Kustaa Salminen, joka heitti viritetyn käsikranaatin kranaattien säilytyslaatikkoon. Salmisen on myös tulkittu tehneen tämän tahallaan puhdistaakseen punaisten epäpätevänä pitämänsä johdon.

– Mistään näkemistäni asiakirjoista tai tutkimuksista ei löydy ainuttakaan sellaista dokumenttia, joka osoittaisi käsikranaattiteorian pitävän paikkaansa, vakuuttaa Lehtimäki.

Näytelmäkirjailija ymmärsi, että tarina punaisten omasta käsikranaatista oli paljon kiehtovampaa draamaa.

Lehtimäen päätelmien mukaan on huomattavasti todennäköisempää, että Salmela kuoleman aiheutti rakennukseen osunut valkoisten tykistötuli. Vaikka esimerkiksi tykistöpatterien taistelukertomuksia on säilynyt vain yksi, pitää Lehtimäki selvänä, että Pyynikkiä kohti ammuttiin tuhansia kranaatteja.

– Punaisten tykistöä oli keskitetty Pyynikille osin hyvin lähelle opistoa. Lukuisat aikalaiskertomukset todistavat osumista rakennukseen.

Aikalaisista paikalla käynyt ja räjähdyspaikasta raportoinut palomestari Urho Aaltonen kirjoitti, että ”pommi oli tullut ikkunasta sisään”. Lehtimäen mukaan myös rakennuksen vauriot sopivat hyvin tykinammuksen osumiseen.

Tampereelle ammutusta tykistötulesta vaiettiin jo sodanjälkeisessä historiankirjoituksessa.

– Vielä tuolloin sodat nähtiin sotilaiden keskeisenä ja siviilien saattaminen vaaraan moraalisesta arveluttavana. Lisäksi punaisilla oli Teknillisellä opistolla 200 valkoista sotavankia, eikä heidän saattamisestaan vaaraan tykistötulella haluttu elämöidä.

Mistä käsikranaattiteoria Salmelan kuolinsyynä sitten kumpusi?

Lehtimäki jäljittää syyn vuoteen 1938. Tuolloin ilmestyi SDP:n kansanedustajan ja näytelmäkirjailijan Emil Saarisen Arvid Luhtakanta-nimellä kirjoittama teos Suomen punakaarti. Kirjassa Saarinen kertoo 20 vuotta tapahtumien jälkeen olleensa esikunnassa tapahtuneen räjähdyksen silminnäkijä. Saarinen kertoi nähneensä Salmisen heittävän viritetyn kranaatin muiden joukkoon. Saarisen mukaan Salminen palasti hänelle ennen teloittamistaan tehneensä tämän tahallaan.

Lehtimäen mukaan yksityiskohtaisuudessaan päällisin puolin uskottava kertomus on nielaistu sellaisenaan.

– Sodan jälkeen valtiorikosylioikeuden kuulustelijoille Saarinen kielsi olleensa opistolla. Näytelmäkirjailija ymmärsi, että tarina punaisten omasta käsikranaatista oli paljon kiehtovampaa draamaa. Se vahvisti varsinkin porvariston keskuudessa kiertäneitä huhuja.

Saarisen kirjan ilmestymisen jälkeen sotahistorioitsija J.O. Hannula muutti Suomen vapaussodan historia -teoksensa 4. painokseen tapahtumien kuvauksen Saarisen kertoman mukaiseksi. Sen jälkeen käsikranaattiteoria on ollut vallitseva kaikissa räjähdysonnettomuutta käsittelevissä teoksissa.

– Historiankirjoituksessa havaitut virheet pitäisi korjata, jos totuudenmukaisempi vaihtoehto on nostettu esille, patistaa hammaslääketieteen tohtori Kimmo Lehtimäki.

Hänen mukaansa tämän takia murhista syytetyn Kustaa Salmisen maine pitäisi puhdistaa.

– Vasta tämän teoksen kirjoittamisen loppuvaiheissa ymmärsin, että kirja on eräänlainen Salmisen puolustuskirjelmä.

Kimmo Lehtimäki: Punaisen ylipäällikön kuolema. Warelia, 2021. 333 sivua.