Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Hervannan huilumies valloitti television Linnan juhlissa – "Tämä on ollut urani hurjin viikko"

Muusikko: Televisiosta tuttu Eero Saunamäki aloitti nokkahuilun soittamisen jo poikasena. Ammattimies toivoo, että huilun osaajia löytyy Suomesta myös tulevaisuudessa.

Moni televisionkatsoja hämmästyi itsenäisyyspäivänä, kun Linnan juhlien lähetyksessä alkoi nokkahuilusoolo. Eero Saunamäen tulkinta Pave Maijasen Elämän nälkä -kappaleeseen herätti monessa ihastusta ja ajatuksen siitä, että tämä mies osaa asiansa. Viikon mittaan mies on saanut jo jonkinlaisia työtarjouksiakin.

– Onhan tämä ollut urani hurjin viikko! Olen esiintynyt parikymmentä vuotta, ja homma onnistuu vaikka yleisöä olisi vähemmänkin. Esiintyjän tehtävä on soittaa ja viihdyttää vähän kuviteltuakin yleisöä, se on osa sitä ammattitaitoa. Linnan juhlissa olen esiintynyt useampia kertoja, joten ympäristökään ei ollut vieras, se oli muusikon työpäivä ja työkeikka. Minun työni on onnistunut, jos yleisö on tykännyt, hän sanoo.

Moni tunnisti Saunamäen Tampereen-vuosiltaan. Nokkahuilutaituri on alkujaan Hervannan poikia.

– Menin kolmevuotiaana muskariin, jossa alettiin soittaa myös nokkahuilua. Se tuntui sujuvan, ja opettaja ehdotti, josko voisin jatkaa harrastusta Tampereen konservatoriolla. Välttämättä niin nuorena poikana ei osannut sanoa, olisiko se menoa saman tien, mutta sen muistan että tykkäsin kovasti siitä puuhasta, Saunamäki muistaa.

Muskarin vetäjä ehdotti soittajan vanhemmille, pitäisikö pojan jatkaa harrastusta. Sen jälkeen valinta elämässä alkoi olla hiljalleen selvä.

Yhdistelmä Hervanta ja nokkahuilu ei välttämättä kuulosta kaikkein tyypillisimmältä.

– Soittajia oli muutamia. Hervannan kirkon kanttorina oli silloin Hanna Pelto. Hän ohjasi nokkahuilukvartettia, jossa soitin silloin tällöin. Vakituiset soittajat olivat vähän vanhempia, ja olin mukana joskus, Saunamäki kertoo.

Innostus huilunsoittoon säilyi jopa teinivuosien ajan.

– 12-vuotiaana soitin ensimmäistä kertaa sinfoniaorkesterin kanssa. Oli se vähän jännittävä paikkakin, mutta olin vaan niin innoissani soittimesta, Saunamäki muistaa.

Tällä hetkellä Saunamäki työskentelee Kaartin soittokunnassa erikoissoittajana ja Kaartin Combon johtajana sekä saksofonistina. Juuri Kaartin Combon riveissä hän soitti myös Linnan juhlissa.

Nokkahuilu on kuitenkin keskeinen osa elämää: myös siksi, että vaimo Anna on innostunut samasta instrumentista. Aviopari on tehnyt yhteisiä keikkojakin.

Eero Saunamäki on myös perustanut Suomen nokkahuiluseuran, joka on ollut toiminnassa 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Suhde instrumenttiin on muodostunut niin läheiseksi, että sen tulevaisuus huolettaakin.

– Sibelius-Akatemian opiskelijoista yhä vähemmän suuntautuvat nokkahuilun soittamiseen. Toisaalta Suomi on myös pieni maa, ja sekin tietysti huolettaa että miten kaikille riittää toimeentuloa musiikista? Nokkahuilun soittajia Suomessa on muutama kymmenen, joten vähän uhanalainen laji on tavallaan kyseessä.

Saunamäki on hyödyntänyt myös sosiaalista mediaa työssään.

– Instagramissa koitan olla esillä ja YouTubessakin on vähän soittovideoita. Saa nähdä, kääntyykö tästä joku isompi suunta, mutta on hienoa saada näkyvyyttä nokkahuilullakin, hän kertoo ilahtuneena.